Kattamista ja purkamista Rantasalmen museolla


Rantasalmen kunta sai Museovirastolta harkinnanvaraista valtionapua museoalueen riihen kylkiäisen eli ruumennoksen kunnostukseen. Katteeltaan huonokuntoinen kylkiäinen hätäsuojattiin pressuilla jo syksyllä 2009.

Toukokuun alussa Rapia-pajan työntekijät tyhjensivät kylkiäisen museoesineistä riihen puolelle, ja Rantasalmen Lions Clubin jäsenet purkivat vanhan katon. Leijonat vastasivat myös kattamisesta toukokuun loppupuolella – vastaavana mestarina toimi Lauri Pulkkinen. Kattamiseen tarvittavat puut oli kaadettu talvella samasta paikasta kuin 17 vuotta sitten riihen kattamiseen otetut pärepuut. Hitaasti, suon laidalla kasvaneet männyt sahattiin mittaan 42 cm ja katosta tehtiin kolminkertainen viiden tuuman rapilla eli nousulla. Katkottujen pölkkyjen toinen pää merkittiin maalilla, jotta päreet tulevat oikein päin kattoon.

Osa kattovasoista uusittiin, kuten myös ruodelaudoista. Vuoliaiset tuettiin tilapäisesti pönkäpuulla, koska itsekantava lattia tehtäisiin myöhemmin. Tämä siirtyi kuitenkin tulevaisuuteen, koska kylkiäisen vastainen riihen seinä tarvitsi tilapäistä tukemista. Syksyllä ehdittiin vielä kunnostaa kylkiäisen kivijalkaa ja poistaa maata kivijalan juuresta.

Rantasalmen kunta investoi puolestaan riihen kattamiseen ja venetalaksen purkuun. Riihessä oli katteena päreet, jotka oli naulattu edeltävää katetta eli kattohuopaa vasten. Täten uudeksi katemateriaaliksi oli tarjolla kaksi vaihtoehtoa. Neuvotteluissa Etelä-Savon ELY-keskuksen arkkitehdin Kirsti Kovasen kanssa päädyttiin päreeseen, koska kylkiäiseen oli tehty pärekatto. Lisäksi myös läheinen sauna on katettu päreillä.

Riihen kattoi heinäkuun alussa Karin Päre ja Puu. Päreiden ja huovan poiston jälkeen paljastui kattovasojen välisistä, lyhyistä raakalautapätkistä tehty tiivis laudoitus, joka korvattiin kuoritulla ja harvaan naulatulla tuppilaudalla. 90 neliömetrin katon kolminkertaisen kattamiseen kului noin sata metriä mäntytukkia eli noin 10 000 pärettä. Kylkiäiseen verrattuna päre oli nyt sentin pidempi. Koska kylkiäinen oli jo katettu keväällä, niin sen päällä kävellessä käytettiin varvaslautaa.

Viimeiseksi työksi syksyllä jäi vuonna 1962 museolle lahjoitetun venetalaksen purkaminen rungolle saakka. Tämä oli ainut vaihtoehto, sillä toisen sivun alimmat hirret olivat lahot ja päätykolmioiden tapitukset olivat osin murtuneet, jonka vuoksi rakennus oli jo vaarallinen ympäristölleen. Rakennus siirrettiin kokonaan halliin odottamaan uusia hirsiä ja tulevaa uudelleenkasaamista.

Kuvat

01_Rantasalmi.jpg
Ruumennos ja riihi ennen kunnostusta. Kuva Jorma Hytönen/Savonlinnan maakuntamuseo, 21.10.2009.

02_Rantasalmi.jpg
Rantasalmen Lions Club kattaa ruumennosta. Kuva Rantasalmen Lions Club.

03_Rantasalmi.jpg
Ruumennos ja riihi kattamisen sekä kivijalan kunnostuksen ja maan leikkauksen jälkeen. Kuva Jorma Hytönen/Savonlinnan maakuntamuseo, 28.10.2010.

04_Rantasalmi.jpg
Venetalas ennen toimenpiteitä. Kuva Jorma Hytönen/Savonlinnan maakuntamuseo, 23.4.2010.

05_Rantasalmi.jpg
Nurkka- ja välikivet kertovat, että tässä se talas oli. Kuva Jorma Hytönen/Savonlinnan maakuntamuseo, 28.10.2010.