Kerimäki, kalastajatila

Kerimäen kunnan omistaman ja museona toimivan kalastajatilan päärakennuksen huonokuntoinen ja vuotava pärekatto oli jouduttu suojaamaan pressuilla talveksi 2011–2012. Järvenpuoleinen etelälape oli tyypillisesti huonokuntoisempi joutuessaan enemmän säiden armoille. Yläpohjan kostuneita eristeitä oli jouduttu poistamaan, mutta kattovasat ja ruodelaudoitus olivat ehjiä.

Kesällä 2012 pärekatto uusittiin nelinkertaisena. Kalastajatilalle tuotiin kuorma-autolastillinen päreitä Mäntyharjun Iso-Pappilasta. Osaksi käytettiin myös kalastajatilan edellisestä katonteosta jäljelle jääneitä päreitä. Toisen lappeen päreet höyläsi Kari Hakulinen Sulkavalta.

Työnohjauksesta vastasivat suunnittelija Hanna Kemppainen ja rakennusmestari Harri Kaipainen Etelä-Savon ELY-keskuksesta (Ympäristönhoitotyöt Etelä-Savossa -hanke). Käytännön työstä vastasivat Savonlinnan Seudun Nuorisotoiminnan Tuki ry:n (NuTu) työllistämät henkilöt.

 

Kuvat Hanna Kemppainen ja Harri Kaipainen/Etelä-Savon ELY-keskus.

Kuva 1
Etelälape ennen kunnostustöiden aloittamista. Kalastajatilan päärakennus siirrettiin nykyiselle paikalleen vuosina 1994–1996 Hevossalon saaresta, n. 20 km Kerimäen kirkolta itään.

Kuva 2
Jotta päreet eivät halkeilisi naulatessa, erityisesti vanhat, kuivat päreet liotettiin järvessä tai isoissa sammioissa.

Kuva 3
Vanha pärekatto purettiin rautalapiolla/petkeleellä pois harjalta alkaen. Lisäksi apuna käytettiin kattopeltejä ja pressuja, jotta päresilppu oli helppo pudottaa suoraan roskalavalle. Pärekattonaulojen täytyy ehdottomasti olla nk. mustia nauloja, jotta ne ruostuvat sopivasti ja katkeavat poikki lahoa pärettä poistettaessa. Ohut ja galvanoimaton naula vanhenee samassa tahdissa päreiden kanssa.

Kuva 4
Sateisen kesän takia keskentekoista kattoa jouduttiin jatkuvasti suojaamaan pressuilla. Rankat sateet ja yllätyksenä vuotavat pressut aiheuttivat lisähuolia, mutta joskus sentään paistoi aurinkokin!

Kuva 5
Kattolape tehtiin 3–4 osassa ja kahdella työparilla rinnakkain.

Kuva 6
Sadevesikourut uusittiin vanhan mallin mukaan: laudasta tehty V-kouru, joka vuorattiin kattohuovalla. Kourut kiinnitettiin mahdollisuuksien mukaan vanhoja rautalankakiinnikkeitä käyttäen, tai tehtiin uudet vastaavanlaiset. Kouruja tukemaan lisättiin kulmapalat.

Kuva 7
Kattaminen päättyi harjan suojaamiseen uusilla harjalaudoilla.