Puumala, Liehtalanniemen museotila

Puumalan kunnan omistaman Liehtalanniemen museotilan savusaunan yläpohjaa (laipiota) ja vesikatetta kunnostettiin elokuussa 2012 harkinnanvaraisella valtionavulla. Museovirasto oli myöntänyt avustuksen vuodelle 2011, mutta kunnostuksen suunnittelun ja materiaalipulan vuoksi avustussumma siirrettiin seuraavalle vuodelle. Työstä vastasivat juvalainen kirvesmies Jorma Myyryläinen ja JJP-paja Kari Laamasen johdolla – kohdetta valvoi maakuntamuseotutkija.

Savusaunassa oli n. 11 neliömetrin käsittelemätön höylätystä uralaudasta lomittamalla tehty katto, jonka tunnit olivat tulleet täyteen. Valokuvien perusteella 1970-luvun lopussa saunassa oli ollut ohut lomalautakatto ilman harjalautoja. Laudat olivat osin tuppeensahattuja ja osin sydänpuoli ylöspäin; lisäksi riima oli epätasainen. 1980-luvun lopussa kate oli uusittu huomattavasti paksummilla lomalaudoilla, joissa alimmaisissa oli vesiura. Päällyslaudat olivat osin tuppeensahattuja ja sydänpuoli alaspäin. Riima oli edelleen epätasainen ja harjalaudat oli lisätty. Seuraavan kate oli tehty ilmeisesti 1990-luvun lopulla täyskanttisesta sahatavarasta suoralla riimalla. Lomalaudoitus on säilytetty, mutta totutusta poikkeavasti laudat on aseteltu siten, että ala- ja ylälautojen urat olivat vastakkain. Laudan paksuus oli kasvanut 55 millimetrin. Uuteen katteeseen sovellettiin valikoivasti vanhojen katteiden piirteitä.

Vesikaton kunnostuksen yhteydessä vaihdettiin elokuussa 2006 kiukaan leimahtamisessa hiiltyneitä laipiolautoja. Uudet mäntypuut halkaistiin ns. haljispuolikkaiksi pyöreästä puusta puukiiloilla ja kirveellä. Osa puista halkaistiin kuivana ja osa tuoreena, ja halaistut puolikkaat oikaistiin tarpeen tullen kirveellä veistämällä.

 

Kuvat 1–6, 9–10 Jorma Hytönen/Savonlinnan maakuntamuseo, kuvat 7–8 JJP-paja/Puumala.

Kuva 1
Pohjoislape on purettu, ja päällimmäisenä yläpohjan päältä paljastui jossain vaiheessa museotoiminnan aikana lisätty alumiinipintainen karhuntalja, joka poistettiin.

Kuva 2
Karhuntaljan poiston jälkeen lapioitiin seuraava kerros eli luonnonsora sivuun, jolloin paljastui laipiolautoja vasten oleva sammalkerros.

Kuva 3
Laipion ja seinän väli oli tiivistetty pellavariveellä.

Kuva 4
Päätykolmioissa todettiin lahoa, mutta niiden uusiminen lykättiin seuraavaan katon kunnostukseen. Pieni hirsipaikkaus tehtiin pohjoissivun ylimpään hirteen. Paikka naulattiin ylimittaan, jonka jälkeen se veistettiin vanhan hirren tasoon.

Kuva 5
Hiekka ja sammalkerros lapioitiin yläpohjan toiseen päähän, ja hiiltyneet laipiolankut poistettiin. Uusi laipio ladottiin kokonaan haljispuolikkaista – pyöreää riukua käytettiin vain päädyssä kiilaamaan haljispuolikkaat tiukkaan.

Kuva 6
Koska uuden sammaleen hankkimiseen ei oltu varauduttu, niin vanha sammal siirrettiin takaisin haljispuolikkaiden päälle.

Kuva 7
Sammalien päälle levitettiin pellavanauhaa, jota käytettiin myös laipion sivujen tiivistämiseen.

Kuva 8
Lopuksi seulomaton hiekka siirrettiin takaisin päällyskerrokseksi.

Kuva 9
Uudet tuppilaudat höylättiin männystä ja urat tehtiin vain alimmaisiin lautoihin sydänpuolelle. Ylimmät laudat aseteltiin osin sydänpuoli ylöspäin, osin alaspäin. Kattoa ei tervattu.

Kuva 10
Riima jätettiin epätasaiseksi, ja alun perin suunniteltu lakeistorven poistaminen jätettiin tekemättä. Kummassakin päädyssä on räppänät, joten torvi on lisätty museotoiminnan aikana. Torven mahdollinen poistaminen jäi odottamaan seuraavaa katon kunnostamista. Toivottavasti siihen mennessä sauna on saatu lämpiämään, jotta on voitu testata torven tarpeellisuus.