Rantasalmi, Rantasalmen museo

Rantasalmen kunnan omistamassa Rantasalmen museossa kunnostettiin rakennusten vesikatteita syksyllä 2012 Museoviraston myöntämällä harkinnanvaraisella valtionavulla. Työn koostuivat riviaitan huopakaton paikkauksesta, lautakaton uusimisesta tuulimyllyyn ja päärakennuksen sementtitiilikaton osittaisesta kunnostuksesta (tiilet, ruoteet, räystäs- ja tuulilaudat).

Suunnittelusta ja valvonnasta vastasivat rak.konservaattori Maria Luostarinen/Etelä-Savon korjausrakentamiskeskus ja maakuntamuseotutkija Jorma Hytönen – työstä vastasi JJR Timpuritiimi.

 

Kuvat 1, 3, 8–10, 12–14 Jorma Hytönen/Savonlinnan maakuntamuseo, kuvat 2, 4–7, 11 Maria Luostarinen/Etelä-Savon korjausrakentamiskeskus.

Kuva 1
Talvella 2011–2012 riviaitan huopakatto repeytyi harjalta kymmenestä kohdasta. Aitta siirrettiin museoalueelle vuonna 1961, joten kate saattaa olla peräsin ko. vuodelta.

Kuva 2
Koska koko katteen uusimiseen ei ollut varaa, niin harjan pituudelle laitettiin paikat, ja lappeen reikiä paikattiin bitumilla.

Kuva 3
Päärakennuksen sementtitiilikate oli pahasti sammaloitunut, ja räystäs- ja tuulilaudat olivat ikääntyneet. Tiiliä tuskin oli puhdistettu sitten katon teon eli vuoden 1962 jälkeen.

Kuva 4
Tiilet poistettiin molempien kuistien katolta. Aluskatteena olleelle kattohuovalle ei tarvinnut tehdä mitään, mutta päädyissä ruoteita joutui uusimaan.

Kuva 5
Tiilet puhdistuksen jälkeen – räystäs- ja tuulilaudat puuttuvat vielä. Maitomaalille maalaamisesta luovuttiin, koska kaikkia tiiliä ei ollut vara puhdistaa.

Kuva 6
Varsinaisella lappeelle räystäs- ja tuulilautojen ikääntyminen oli johtanut myös tiiliruoteiden lahoamiseen. Aluskatteena toiminut huopa oli onneksi pelastanut pahemmalta tuholta.

Kuva 7
Kustannussyistä tiiliä poistettiin katolta vain lappeiden päistä. Näin saatiin kuitenkin pahimmat lahot ruoteiden päistä uusittua.

Kuva 8
Tiiliä puhdistettiin teräsharjalla sekä porakoneen pyöröharjalla. Kymmenkunta tiiltä jouduttiin vaihtamaan käytettyihin korvaustiileihin.

Kuva 9
Räystäs- ja tuulilaudat uusittiin vain lahoilta kohdilta. Uudet höylälaudat käsiteltiin työmaalla sekoitetulla Roslagin mahongilla: tervaa, keitettyä pellavaöljyä eli vernissaa ja mäntyöljy- eli pineenitärpättiä suhteessa 1:1:1.

Kuva 10
Tuulimyllyn katon riima oli tyypilliseen tapaan lyhyt, mutta kattolaudat sen sijaan olivat epätyypillisen ohuita. Osa nauloista oli jo koholla, ja laudat ikääntyneet, joten katteen uusiminen tuli juuri ajoissa.

Kuva 11
Aluskatteena toimineet kovalevyt jätettiin paikoilleen.

Kuva 12
Vanhan kattolauta: ohut ja ilman uria.

Kuva 13
Uusi kattolauta: paksu (n. 33 mm x 170 mm), mäntyä, neliskulmaiset urat sydänpuolella n. 20 mm:n päässä reunasta ja uran syvyys n. 10 mm. Tykin tyvipuoli oli merkitty, jotta laudat saatiin katolle tyvipuoli ylöspäin.

Kuva 14
Tuulimyllyn katto tervattiin hautatervalla – syystervauksella saa aikaan paremmin tervakalvon. Puinen vesikouru lisättiin, jotta katolta tasanteelle tippuva vesi ei jatkossa roisku ja lahota seinää ja ovea.