Aino Acktén rakennuttamaa ja osittain myös itse suunnittelemaa hirsihuvilaa kengitettiin sekä lattiarakenteita kunnostettiin Museoviraston myöntämällä entistämisavustuksella. Työstä vastasi Hongos-hirsityöt.
Kuntoarvion tehneen rakennusmestarin mukaan huvilan kummaltakin sivulta oli vaihdettava kaksi alinta hirttä. Aloituspalaverissa päätettiin keskittyä takasivuun – ulkoapäin hirret eivät vaikuttaneet kovinkaan huonokuntoisilta. Nurkkalaudat ja kivijalan yläpuoliset koristelistat irrotettiin ja numeroitiin, jotta ne voitaisiin kiinnittää samoille paikoille. Myöhemmin valetut betoniportaat – jotka ulottuivat kolmen alimman hirren korkeudelle – herättivät epäilyä.
Purkaminen aloitettiin alimman hirren lahoimmasta kohdasta noin puolen metrin pätkissä – missä kohtaa tulisi tervettä hirttä vastaan? Ensimmäisiä koepaloja otettaessa hirren keskeltä tuprahti pölypilvi: kosteusvauriot olivat tuoneet mukaan myös tuholaisen. Myös toinen hirsi oli yhtä pahoin vaurioitunut. Tässä vaiheessa päätettiin piikata betoniportaita, jotta kaikki hirret saadaan näkyviin.
Lopulta vaurioitunut alue saatiin rajattua kolmeen hirsikertaan noin 6–7 metrin pituudelle sisältäen yhden lukkonurkan, lattiavasat ja väliseinän salvokset. Neljännen hirsikerran pohjassa oli osin lahoa, mutta suurin osa hirrestä oli jo täysin kovaa. Vaurioalue oli lattian alapuolisessa osassa, ja osasyy voi olla myös eristeen painuminen ja siitä syntynyt kylmäsilta ja lämpövuoto.
Vaihdettavien hirsien määrä ja pituudet olivat kasvaneet alkuperäisestä suunnitelmasta, joten työmaalle jo tuodut hirret eivät riittäneet. Lukuisten yhteydenottojen ja tarjottujen hirsien jälkeen hyväkuntoiset käytetyt pelkkahirret löytyivät Leppävirran Länsi-Saamaisilta.
Alimpaan hirteen tehtiin hammaslapaliitos, lattiavasojen kolot ja väliseinän salvokset. Ulkonurkan lukkosalvos onnistuttiin tekemään lähes kokonaisena. Sen sijaan väliseinän lukkonurkkien teko olisi vaatinut koko seinän reilua tunkkaamista. Vain salvosten päissä oli lahoa, mikä veistettiin pois säilyttäen mahdollisimman paljon tervettä puuta, jonka jälkeen seinät salvottiin yhteen ilman lukko-osia.
Lattiavasat olivat pudonneet alimman hirren lahottua, ja takkahuoneen korjattavan seinäosuuden kallistunut lattia oikaistiin tunkkaamalla vasojen päät ylös ja tekemällä lovet alimpaan hirteen, jos vasan päässä oli tarpeeksi kovaa puuta. Lisäksi vasoja kiilattiin kivillä.
Alimman hirren valmistuttua seuraavat kaksi hirttä varattiin pihalla telineessä, jonka jälkeen salvokset ja liitokset sovitettiin seinällä. Koska huvilaa ei voitu nostaa, niin kolmannen hirren sovittaminen oli hankalaa. Rakennuksen painoa kevennettiin parilla tunkilla ja viimeisen hirren sovitusvara otettiin kivijalasta kiilaamalla koko kolmen hirren pakettia 1–2 cm ylöspäin. Ylin hirsi sai viimeisen muotoilunsa vuoluraudalla veistämällä, niin että se sopi tiiviisti seuraavaan. Varaukset eristettiin pellavakaistalla ja hirret tapitettiin sekä piilutettiin alkuperäistä tyyliä jäljitellen. Maalaus, listojen kiinnitys ja portaiden kunnostus jäivät tulevan vuoden töiksi.
Kuvat Hongos-hirsityöt, marraskuu 2011:
01 Koeporauksen tulos: tällä kohtaa hirsi on vaurioitunut.
02 Hirren alapuolella piti varoa sahaamasta kivijalkaan, ja yläpuolella oleva hirsi piti säilyttää
koskemattomana.
03 Portaiden piikkaus alkaa.
04 Ensimäistä korvaushirttä sovitellaan paikoilleen.
05 Kengitystyö on päätöksessä.