PUNKAHARJU

Kotiseutumuseon navetan kivimuuria kunnostettiin syksyllä 2013. Suunnittelusta, perehdyttämisestä ja valvonnasta vastasi Etelä-Savon ELY-keskuksen Ympäristönhoitotyöt Etelä-Savossa -hanke (Hanna Jantunen, Harri Kaipainen ja Marko Korhonen). Työstä vastasivat Savonlinnan Seudun Nuorisotoiminnan Tuki Ry:n työllistämät nuoret ja pitkäaikaistyöttömät – työnjohtajana toimi Jukka Turunen. Kunnostustyöt rahoitti Savonlinnan kaupunki. Töitä tehtiin 9.9.–18.10. välisenä aikana, yhteensä 66 henkilötyöpäivää. Tähän sisältyi yksi kuukausi nuorisotakuutyötä.

Suurin osa työajasta käytettiin muurin ulkosaumausten kunnostamiseen. Saumauslaastina käytettiin kalkki-sementtilaastia, joka valmistettiin sekoitussuhteella 6 osaa hiekkaa, 3 osaa sammutettua kalkkia ja 1 osa sementtiä.

Vanhoista saumauksista päätellen kivimuuria oli aikaisemmin korjattu useampaan otteeseen. Aikaisemmat korjaukset oli tehty varsin ronskisti ja rakennustapaan sopimattomasti. Laastina oli käytetty hyvin sementtipitoista laastia, mikä on kivirakenteisiin liian kovaa ja erottuu värinsä puolesta alkuperäisistä vaaleista kalkkilaastisaumoista.

Kuva 1
Kotiseutumuseon kivinavetan metriä paksu muuri on rakennettu pääasiassa erikokoisista luonnonkivistä – navetan sisäkulmat on ladottu pyörtäviksi. Navetan kylmämuuratun ajosillan sisällä on kesäkanala.

Kuva 2
Navetan luoteiskulma ennen kunnostusta. Kivimuurista oli pudonnut pois kiilakiviä ja alkuperäiset kalkkilaastisaumaukset olivat lähes kauttaaltaan rapautuneet pois. Kivimuurissa oli muutamia liikkumisesta aiheutuneita halkeamia. Muuri oli kuitenkin vakaa, joten halkeamat saumattiin yli. Yksittäinen lohkokivi sitoo nurkkaa.

Kuva 3
Rapautuneiden kivien ja kadonneiden kiilakivien tilalle haettiin täydennystä läheiseltä Louhelan tilalta. Osa lahjoituskivistä oli peltokiviä, osa 1800-luvun puolivälissä rakennetun tilan päärakennuksen tuvanuunin purkukiviä. Pienempiä kiilakiviä tehtiin osittain myös lohkomalla niitä isommista kivistä.

Kuva 4
Laastin valmistukseen, seinän ja saumausten kostuttamiseen ja työvälineiden pesuun tarvittava vesi täytyi tuoda paikanpäälle kanistereissa, sillä museotilan navetta- ja saunakaivot olivat kuivan kesän jäljiltä tyhjät.

Kuva 5
Kivimuurin saumaaminen on hidasta ja kärsivällisyyttä vaativaa työtä: päivässä valmistui muutama neliö. Kuvassa oikealla on vanhoja laastipaikkauksia, joissa laastilla on peitetty liian ronskisti kivien pintaa. Vanhaa kiinni olevaa laastia ei kuitenkaan poistettu, vaan uudet laastisaumat tehtiin siten, että laastien saumakohdistakaan ei vesi pääse muurin sisään.

Kuva 6
Ennen ja jälkeen. Eteläpäädyn saumaukset olivat lähes kauttaaltaan rapisseet pois, joten loputkin irtonaiset laastit poistettiin. Kivien saumat puhdistettiin harjaamalla ja vedellä, jotta uudelle laastille saatiin hyvä tartunta. Uusi saumaus tehtiin alkuperäisestä saumauksesta mallia ottaen: laasti on kivien välissä ja väriltään vaaleaa.

Kuva 7
Muurin ja hirren rajaan tehtiin viisto saumaus, jotta vesi ei pääse kivimuurin väliin. Laastiroiskeet harjattiin pois teräsharjalla.

Kuva 8
Ikkunapenkki valettiin uudestaan.

Kuva 9
Kaikissa navetan ikkuna-aukkojen lakikivissä oli halkeamia. Väliaikais-pysyvänä ratkaisuna lakikivet tuettiin pyöreillä puilla, jota oli käytetty myös muissa sisärakenteissa. Lakikiven halkeaman kohta tuettiin laudalla. Painunutta lakikiveä nostettiin hiukan tunkkien avulla ja pönkkä mitoitettiin tarkasti lakikiven ja ikkunapenkin väliin.

Kuva 10
Muurista kunnostettiin pohjoispääty, länsisivu ja suurin osa eteläpäädystä.

Kuvat 1–8 Hanna Jantunen/Etelä-Savon ELY-keskus, kuva 9 Miisa Partanen/Etelä-Savon ELY-keskus, kuva 10 Jorma Hytönen/Savonlinnan maakuntamuseo.