Pertunmaa, Ahvenniemi

Ahvenniemen vanhan yksityisomistuksessa olevan päärakennuksen kuistia Pertunmaalla kunnostettiin Museoviraston myöntämällä entistämisavustuksella. Rakennuksen runkoa kunnostettiin puolestaan Etelä-Savon ELY-keskuksen myöntämällä rakennusperinnön hoitoavustuksella. Kuistirakennelma on kahden pohjakaavaltaan kuusikulmaisen umpikuistin ja yhden avokuistin yhdistelmä. Tämän hetkisen tietämyksen puitteissa voidaan arvioida, että kuisti on rakennettu samoihin aikoihin, kun rakennuksen ulkovuoraus on asennettu eli 1850–1870-luvuilla.

Asumisen lisäksi rakennus on ollut julkisessa käytössä kestikievarina, käräjäsalina, kirkkoherran virastona sekä erilaisten kokousten pitopaikkana. Kunnostustyöstä vastasi E S Perinnemestarit, ja kohdetta valvoi maakuntamuseotutkija.

Kuva 1
Ennen kunnostustöiden alkua. Umpikuistit ja avokuisti ovat alaosastaan hirsirakenteisia. Umpikuistien katot ovat viisilappeiset, ja avokuistissa on pulpettikatto. Kuistin tekninen kunto oli erittäin huono, koska osa kantavista rakenteista oli lahonnut. Vesikatto oli pelastanut paljon, mutta romahtamisvaara oli silti olemassa.

Kuva 2
Umpikuistien vuorilautojen kiinnityksessä oli käytetty leikattuja nauloja. Koska näitä ei enää valmisteta, niin korvaavaksi naulaksi valittiin konetaottu takonaula. Täten uusi on linjassa vanhan kanssa, koska molemmat naulat ovat konetyönä tehtyjä.

Kuva 3
Avokuistin kaide oli kokonaan irronnut. Siitä oli jäljellä fragmentteja, joiden perusteella kaiteen osat voidaan valmistaa.

Kuva 4
Työt aloitettiin valokuvaamalla ja tekemällä tarvittavat piirustukset. Osat merkittiin ja siirrettiin rakennuksen sisätiloihin säilytettäväksi. Länsipäädyn umpikuistin kannatinpylväissä oli lahovaurioita, mutta vesikaton runkorakenne oli hyväkuntoinen.

Kuva 5
Kokoaminen aloitettiin runkotöillä. Kokonaan lahonneiden hirsien tilalle valmistettiin uudet vanhojen mallien mukaan. Osittain lahonneet osat paikattiin.

Kuva 6
Katteen pohjalautoina käytettiin 28 x 95 mm:n kokoista ponttilautaa. Laudoituksen päälle asennettiin pohjahuopa ja sen päälle punainen pintahuopa.

Kuva 7
Tilanne vuoden lopussa. Runkotöiden jälkeen asennettiin vesikatto, jossa ”vilosovoinnin” jälkeen päädyttiin huopaan. Aaltopeltiä edeltävästä katteesta ei ollut tietoa, mutta rakennuksen katolla oli käytetty huopaa. Vedenpoistojärjestelmä uusittiin kartiomaisella vedenkeräimillä, puolipyöreillä kouruilla ja pyöreillä syöksytorvilla. Huonokuntoisten ulko-ovien tilalle valmistettiin säilyneen mallin mukaiset kokopuiset peiliovet valikoidusta puutavarasta, joka oli ollut varastoituna noin kymmenen vuotta

Kuvat 1–3 Jorma Hytönen, kuva 4–7 Kaj Cygnaeus.