Ristiina | Pien-Toijolan talonpoikaismuseo

Pien-Toijolan talonpoikaismuseo ESKU:ssa

Mikkelin kaupungin museot ja Mikkelin kaupungin työllisyyspalvelut kunnostivat huhti–syyskuussa 2016 talomuseolla navetan vintin ajosillan ja ”uuden” päärakennuksen tuohi-malkakaton juuriskoukut ja lammuskaiteet osin Museoviraston myöntämällä entistämisavustuksella. Rakennustarpeiden hankinta oli käynnistynyt jo yli vuosi sitten keväällä.

Puiden toimituksesta vastasivat Matti Partio ja Pentti Rantalainen, sahauksesta Yöveden Saha & Kuljetus, puiden kuorinnasta ja ajosillan rakentamisesta Mikkelin kaupungin työllisyyspalvelujen työntekijät ja katon kunnostuksesta Hauhalan Puutuote Tmi ja Mikkelin kaupungin työllisyyspalvelujen työntekijät. Suunnittelusta ja valvonnasta vastasivat Mikkelin kaupungin rakennusmestari Harri Kaipainen, maakuntamuseotutkija Jorma Hytönen ja Museovirasto.

Navetan ajosilta romahti keväällä 2015 museon ollessa vielä kiinni. Sillan huono kunto oli todettu jo aikaisemmin, ja toisen alajuoksun alla oli lisätty pystytuki.

Helmikuun lopussa Pentti Rantalainen kuljetti Matti Partion metsästä edellissyksynä kaadetut juuriskoukkupuut ja tukit Pien-Toijolaan.

Huhtikuussa Mikkelin kaupungin työllisyyspalvelujen työntekijät kuorivat pyöreät puut, jonka jälkeen ne taaplattiin kuivumaan aluksi avotaivaan ja myöhemmin pressun alle.

Myös lammuskaiteeksi tulevat tuppeen sahatut haapalankut kuorittiin ja taaplattiin kuivumaan.

Haavat oli sahattu pakkasen aikaan, mutta mahdollisen kieroutumisen vuoksi pinkka sidottiin liinoilla tiukasti kiinni.

Ensimmäisenä valmistui navetan ajosilta, johon tehtiin muutamia muutoksia entiseen verrattuna: keskelle lisättiin ylimääräinen alajuoksu, kansiriukujen välejä levennettiin kuivumisen parantamiseksi ja sillan kivipetiin upotettiin lisätolpat antamaan kaiteelle jämäkkyyttä.

Sään keston parantamiseksi alajuoksut ja päätypuut suojattiin limitetyllä tuohituksella.

Juuriskoukut kuorittiin täyspuhtaaksi, ja vasta tässä vaiheessa valikoitiin lopullinen koukku.

Juurikoukuiksi oli valikoitu paremman säänkeston takia aikaisempia koukkuja paksumpaa puuta, joten rungot ohennettiin kirvestyönä.

Puut oli saatava paikoilleen ilman hirsirunkoon tai vuorilaudoitukseen kajoamista. Katon vanhoista rakenteista vintin puolelta kuitenkin näkyi selvästi, että jossain rakennuksen asuinkäytön vaiheessa juuriskoukut olivat olleet vielä järeämmästä tavarasta tehtyjä.

Lammuskaiteen sahapinta piilutettiin paremman sään keston takia.

Lammuskaide uusittiin pätkissä ja soviteltiin juuriskoukkuihin.

Lammuskaiteen vinoliitos kiinnitettiin kaksoiskotkauksella.

Juuriskoukkua veistettiin vain tarvittavilta osilta, jotta lammuskaide saatiin linjaan.

Kuistin kohdalle tehty tuohitus uusittiin vanhan mallin mukaan. Tuohet ohjaavat vedet puiseen räystäskouruun, joten lappeelta tippuva vesi ei rasita kuistin pärekettoa samalta kohtaa.

Malkojen lahot päät veistettiin, jotta katolle saataisiin hieman lisäaikaa. Myös tuohien ja malkojen välit puhdistettiin ja kuluneisiin kohtiin lisättiin tuohta.

Malkojen painopuiden ikääntyneet tapit uusittiin.

Alun perin juuriskoukut pysyivät paikoillaan ylimpään seinähirteen tehdyn ”kynnen” ja juuriskoukkuun tehdyn loven avulla. Vanhat ”kynnet” olivat joko murtuneet tai lahonneet ja juuriskoukkuja oli edeltävässä kunnostuksessa sijoitettu myös uusille paikoille ilman ”kynsiä”. ”Uusi kynsi” tehtiin laudasta naulaamalla. Koukut ovat voineet olla alun perin sidottuna myös harjan puoleisesta päästä koivunvitsaksella vuoliaiseen. Koivunvitsaksen vääntämistä kokeiltiin, mutta kokemattomuudesta/ajakohdasta/materiaalista johtuen tällä kertaa jäätiin vain kokeilun asteelle, joten koukkujen pysyminen paikoillaan varmistettiin naulauksella.

Kuvat Jorma Hytönen/Savonlinnan maakuntamuseo ja Harri Kaipainen/Mikkelin kaupunki.