Laitaatsillan telakka | Savonlinna

Laitaatsilta ESKU:ssa

Vuonna 2017 Stora Enso Oyj:n omistamalla Laitaatsillan telakalla kunnostettiin vanhaa voima-asemaa vuodelta 1915, lotjaveistämön toimintaan liittynyttä ruokailuhuonetta 1920- ja 1930-luvuilta ja pasalootaa. Lisäksi aloitettiin levy- ja moottorinkorjauspajan ikkunoiden kunnostus. Voima-asemasta uusittiin vesikate sekä päätykolmioiden vuoraus. Uutena rakenteena lisättiin puolipyöreät vesikourut ja pyöreät syöksytorvet liukulähdöllä sinkitystä pellistä. Ruokailuhuoneen vesikate sekä uudemman puolen katonalusrakenteet uusittiin. Uusia rakenteita olivat pellitetyt piiput, päätyjen tiililistat, räystäiden tippalistat sekä sinkitystä pellistä lisätty sadevesijärjestelmä. Lisäksi sisätiloissa aloitettiin muutostyöt, joiden myötä rakennus muuttuu Savonlinnan Järvipelastajien tukikohdaksi.

Voima-aseman kunnostussuunnitelmista vastasi rakennusarkkitehti/rakennuskonservaattori Maria Luostarinen/ Korjausrakentaminen Vanhoo Ossoo, toteutuksesta Rakennusurakat J Immonen Oy, peltiseppä James More (peltityöt) sekä E S Perinnemestarit (ikkunoiden maalaus) ja valvonnasta maakuntamuseotutkija Jorma Hytönen.

Ruokailuhuoneen kunnostussuunnitelmista vastasi Jarkko Kaartinen/ Insinööritoimisto Kaartinen Oy, toteutuksesta Ahti Putkonen ja korjausrakennuskurssi Savonlinnan ammatti- ja aikuisopistolta, Rakennusliike Niilo Käyhkö Oy (piippujen pellitys ja tippalistat), Vesivek Savonlinna (sadevesijärjestelmä) sekä Savonlinnan Järvipelastajat ry ja valvonnasta maakuntamuseotutkija Jorma Hytönen.

Pasalootan kunnostamisesta vastasi E S Perinnemestarit.

Työmaiden yleisestä pyörittämisestä vastasi kiinteistöpäällikkö Jouni Mähönen/ Isännöintitoimisto ISTO.

Museovirasto tuki voima-aseman ja ruokailuhuoneen kunnostamista entistämisavustuksella.

Kuvat maakuntamuseotutkija Jorma Hytönen.

Pasalootaan, jossa lotjien sivulankut pehmitettiin höyryllä muotoon taivuttamista varten, uusittiin saumahuopakate, vahvistettiin kattovasoja sekä maalattiin otsa- ja räystäslaudat.

Voima-asema ennen kunnostustöiden aloittamista.

Yksi näkyvä esimerkki kunnostustarpeesta: tiilinen jakolista rappauksineen sekä päätykolmion saumarimoitettu pystylautavuoraus olivat ikääntyneet.

Sementtitiilien alta paljastui vanha, mitä ilmeisimmin rakennuksen valmistumisajan aikainen kolmiorimahuopakate. Sen krokotiilinahkainen pintakuvio lienee syntynyt pintakäsittelyaineesta, jota kattoon oli sivelty ennen 1950–1960-luvuilla tullutta sementtitiilikattoa. Koska vesi oli päässyt aikanaan huovan läpi ja lahottanut ruoteita, niin kreosoottia sisältänyt huopa pääteettiin poistaa kokonaan pois lukien mallipala, joka säilöttiin vintille.

Vanha vesikourun pätkä poistettiin, koska sen säilyttäminen paikoillaan ja sovittaminen uuden vesikourun yhteyteen todettiin turhan hankalaksi. Kouru sekä lapetikas taltioitiin säilytettäväksi rakennuksen vintillä.

Ruotsalaisten kattotuolien uusitut selkäpuut, kontit ja käpälät veistettiin.

Uusi ja vanha sementtitiili. Nykyisissä sementtitiilissä, jotka olisivat mitoitukseltaan lähellä 1950–1960-luvun tiiliä, ei ole suurta tarjontaa.

Molemmat päätykolmiot ja osin runkoa jouduttiin uusimaan huonon kunnon vuoksi kokonaan. Suunnitelmista poiketen tiilisen jakolista päätettiin pellittää, koska vastaavaan ratkaisuun oli päädytty samanaikaisesti kunnostettavana olevassa telakan lotjaveistämön ruokailuhuoneessa.

Ruokailuhuone eli tahko- ja rivetupa ennen kunnostustöiden aloittamista. Perustus ja runko olivat kunnossa, mutta vesikate ei.

Ruokatupa ennen kunnostustöiden aloittamista. Seinällä lukee pitsarin tupa muistona 1980-luvusta, jolloin tilassa pitsattiin (liitettiin) teräsvaijereita 22 mm:n nostopropuiksi Uimaharjun sellutehtaalle koivupropsinippujen nostoon.

Tahkohuone eli myöhempi akkuvarasto ennen kunnostustöiden aloittamista. Seinän vierille ja keskelle lattiaa oli rakennettu lokerikot laivojen akkujen talvisäilytystä varten.

Työmaan aloituspalaverissa suunnitelmia hienosäädetään.

Toisin kuin voima-asemassa, niin ruokailuhuoneen tiililista oli suojattu puulla, jonka vinot korokepalat ovat vielä paikoillaan.

Päätykolmion vuorin lisäksi ”uuden puolen” eli tahkohuoneen kattotuolit uusittiin kokonaan ja puljusten määrää lisättiin. Sahatavara voitiin hyväksyä tässä kohdin, koska vanhat kattotuolit oli tehty sahatavarasta. ”Vanhalla puolella” kattotuolit olivat kirveellä veistetyt.

Kattila- ja tahkohuoneen yläpohjista paljastui eristeen alta ns. ylälaatta. Siinä laipio on jäykistetty vierekkäisillä yläpuolisilla pystysuorilla palkeilla, joissa ylhäällä on kaareva levennys. Kuvassa keskellä olevasta neliömäisestä aukosta on noussut aikanaan peltinen savupiippu, jota varten myös kattovasoja on pitänyt ohentaa kirveellä.

Ruokatupa vesikatteen kunnostumisen aikana.

Ovia ja ikkunoita lukuun ottamatta ulkotyöt valmistuivat vuoden 2017 loppuun mennessä.

Ruokatupa vesikatteen kunnostumisen jälkeen.

Käytetyistä pellavaöljymaaleista jätettiin merkinnät uudenpuolen kitapuuhun, ja vanha vintin luukku säilytettiin muistona edeltävistä maalisävyistä.

Savutorven tukittu aukko kattilahuoneen laipiossa. Oikealla ruokailuhuoneen väliseinä purettiin ja vahvistettiin betonipalkilla.

Tahkohuone eli akkuvarasto säilytyslokerikkojen purkamisen jälkeen, jolloin myös vanhan puolen kivijalka paljastui.