Puuämpäri
Pertunmaa, Vanha-Rantalan talomuseo
Havupuusta valmistettu kimpiastia, jossa on ollut alkujaan kolme puuvannetta. Kolmiosaisen sangan osat on kiinnitetty toisiinsa puunauloin. Maalattu ulkopuolelta siniseksi. Käytetty vedenkantoon kaivolta tupaan. Korkeus 25 cm, suun halkaisija 33 cm. Esinenumero 52.

Vesikelkka
Sulkava, Rauhaniemen museoalue
Käsintehty työnnettävä ja vedettävä vesi- eli tolppakelkka korvon (katso numero 9) kuljettamiseen. Jalakset on taivutettu polttamalla ja sahaamalla niihin poikittaisia uria. Jalasten kärjet yhdistävä puu on vahvistettu peltilistalla, ja kärjet on yhdistetty kierteisellä rautalangalla jalasten välipuuhun. Myös jalasten alla on peltilistat vahvikkeena. Pituus 131 cm, leveys 44 cm. Esinenumero 37:83.

Rykipumppu
Savonlinna, Savonlinnan maakuntamuseo
Savonlinna-laivan käsikäyttöinen vesipumppu, jolla voitiin pumpata vettä höyrykattilaan, jos konevoimalla käyvä pumppu ei toiminut. Rykipumppu on höyrylaivan vakiovaruste, jolla voitiin hätävarakäytön lisäksi myös koeponnistaa eli testata höyrykattilan paineenkesto. Kuvasta puuttuu noin puolentoista metrin varsi, jolla pumppua käytettiin. Ei esinenumeroa.

Ristikorento
Puumala, Liehtalanniemen museotila
Käsintehty vesisaavin eli korvon (katso numero 9) kantoväline. Lyhyempi poikkipuu pujotettiin saavin korvien reikiin, kantajat nostivat pidemmän salon harteilleen ja kuljettivat saavia peräkkäin kävellen. Puita yhdistävät rautasilmukat tasapainottivat saavia, mutta läikkymisen estämiseksi kantajien oli astuttava eri jalkaa. Salon pituus 177 cm, poikkipuun pituus 65 cm. Esinenumero 12.

Reki
Punkaharju, Lusto – Suomen metsämuseo
Verstaassa tehty hevosvetoinen reki vesipasalle (katso numero 7), jolla kuljetettiin vettä savottatyömaiden talviteiden jäädyttämiseen. Rekeä on voitu käyttää myös puunkuljetuksiin. Jalakset on raudoitettu alapuolelta. Pituus 320 cm, leveys 81 cm. Esinenumero E02010:32.

Puinen vesijohtoputki
Kangasniemi, Pitkäpellon kotiseututalo
Mäntytukista käsin tai koneellisesti kairattu vesijohtoputki. Tottunut käsinkairaaja ennätti kairata päivässä n. 40–50 m putkia. Etualalla näkyvä ohennettu putken urospää liitettiin seuraavan putken vastaavankokoiseen levennettyyn naaraspäähän, jolloin ei tarvittu erillisiä jatkoskappaleita. Pituus 5,35 m , paksuus 23 cm, reiän halkaisija 5,5 cm. Ei esinenumeroa.

Vesipasa
Mäntyharju, Iso-Pappilan museoalue
Kymi-yhtiön vesisäiliö eli vesipasa numero 19 ja pumppu kuljetusasennossa. Pasa vedettiin hevosella reen (katso numero 5) päällä jäälle, pumppu laskettiin avantoon ja pasa pumpattiin käsipelissä täyteen. Väliseinät jakavat säiliön kolmeen osaan, ja perällä olevista aukoista vesi levisi tarkkaan savottatyömaiden talviteille, koska pasa jäi reen päälle hieman taaksepäin kallelleen. Esinenumero 67.

Ränni
Ristiina, Pien-Toijolan talonpoikaismuseo
Haavasta käsityönä koverrettu ränni eli vesikouru veden kuljettamiseksi kaivolta esim. navettaan tai karjakotaan. Ränni kohotettiin maasta pukkien eli hepojen varaan, ja jos kaivo oli etäämpänä rakennuksesta, niin tarvittiin useampi ränni peräkkäin. Pituus 2,45 m. Ei esinenumeroa.

Korvo
Joroinen, Karhulahden kotiseutumuseo
Kimpitekniikalla käsintehty korvo eli vesisaavi, jolla kuljetettiin vettä kaivolta tupaan. Korvoa kuljetettiin joko korennolla tai vesikelkalla (katso numerot 2 ja 4). Tuvassa korvo toimi myös vedensäilytysastiana, jolloin se voitiin nostaa ristikkojalan päälle. Maalattu ulkoa punertavaksi. Korkeus 36 cm, suun halkaisija 50 cm. Esinenumero 188:19.

Uittokouru
Puumala, Sahanlahden museo
Puisen uittokourun eli -rännin rekonstruktio 1990-luvun lopulta entisen Miettulan sahan ja myllyn alueelta. Saha toimi vuosina 1765–1875 vesivoimalla, joten padon ja/tai kivisen kosken vuoksi uitettavat tukit ohjattiin kourussa juoksen veden avulla alapuolisen vesistöön.

Vesisuksi
Juva, Juvan museo
Koivusta käsityönä valmistettu lyhyt jalas vesisaavin eli korvon (katso numero 9) vetämiseen talvella kaivolta esim. asuinrakennukseen tai navettaan. Korvo nostettiin suksen tasaisen takaosan päälle, jonka jälkeen toinen veti suksen etuosaan kiinnitetystä köydestä ja toinen piti korvoa pystyssä ja tarvittaessa työnsi apuna. Suksen etuosa on profiloitu, ja taakse on vuoltu viisteet. Kokonaispituus 115 cm, tasaisen osan pituus 60 cm, leveys 16 cm. Esinenumero 1167.

Kaivon vintti
Punkaharju, Punkaharjun kotiseutumuseo
Vipulaite, jolla kaivosta nostetaan vettä. Pystypuun eli tantarin haaraa on levennetty, jotta rautaisen akselin varassa kääntyvä hirsi eli selkäpuu mahtuu liikkumaan. Hirren päässä on rautatangosta käännetty lenkki, johon salon rautatangosta käännetty koukku kiinnitetään. Salon alaosassa on vastaavanlainen koukku, johon puolestaan ämpäri kiinnitetään (vertaa numero 18). Ämpäri lasketaan kaivoon vetämällä salkoa käsin alaspäin. Kun ämpäri on täynnä vettä, niin hirsi toimii vastapainona ja nostaa ämpärin kaivosta.

Vedenottokanava
Savonlinna, Olavinlinna
Venäläisen kreivi Alexandr Suvorovin (1730–1800) rakennuttama vedenottokanava, jota suojaa ulkovarustus eli ns. Suvorovin esilinna. Kanava lävistää kahdesta kohtaa varustuksen muurin, ja kulkee pystypaalujen reunustamana esilinnan pihan poikki. Kanavaan johtavat alaspäin levenevät portaat, jotka päättyvät vedennostotasanteelle.

Kokoojakaivon kansi
Puumala, Salpalinjan konekiväärikorsu numero 4
Salpalinjan teräsbetonikorsuihin rakennettiin lähes poikkeuksetta ulosjohtava viemäröinti mm. peseytymistä ja konekiväärin jäähdytysveden poistoa varten. Vedet koottiin korsun sisällä kokoojakaivoon, josta ne johdettiin asfaltoiduille sementtiputkilla korsun ulkopuolisten tarkistuskaivojen kautta päätekaivoon. Ei esinenumeroa.

Puinen vesipumppu
Pieksämäki, Virtasalmen Valkeamäen maaseutumuseo
Suurimmaksi osaksi käsityönä valmistettu kaivon kanteen asennettava vesipumppu, jonka kahva- ja mäntäosat on osin valmistanut nimimerkkiä A T käyttänyt paikallinen pumpuntekijä vuonna 1958. Muut osat valmistettiin vuonna 2000. Pumpun kahvassa merkintä 1958 AT / 2000. Ei esinenumeroa.

Paloämpäri
Kangasniemi, Kangasniemen kotiseutumuseo
Ponttilaudasta tehdastyönä valmistettu alaspäin kapeneva puinen ämpäri, joka on vahvistettu rautavanteilla ulko- ja sisäpuolelta. Ollut Kangasniemen palokunnan käytössä tulipalojen sammutuksessa. Korkeus ja halkaisija 32 cm. Esinenumero 964.

Vesiviskuri
Pieksämäki, Savon radan museo
Venttiilillä varustettu teräksinen vesijohtoputki, josta lasketaan vettä höyryveturin tenderiin eli erilliseen polttoaine- ja vesivaunuun. Laakeroitu viskuri käännetään käsivivusta raiteen päälle, jolloin viskurin öljylampulla varustetun telineen punainen lasi näkyy varoituksena junankuljettajaan päin. Sivuun käännettynä viskurin merkkilasi on kuljettajaan päin väritön. Vesi johdetaan vesiviskuriin omasta pienestä vesitornista, jonka kupeesta viskurin putki lähtee, tai kuten tässä laitteessa, kaupungin vesitornista.

Kaivon vintin rautaosa
Enonkoski, Enonkosken kotiseutumuseo
Kaivon vintin (katso numero 12) salon takotyönä tehty rautaosa. Suippo kiinnitin naulattiin salkoon ja ämpäri kiinnitettiin lenkkimäiseen varteen. Pituus 52 cm, leveys 4 cm. Esinenumero 232:6.

Puinen ämpäri
Mikkeli, Suur-Savon museo
Katajasta tehty puinen ämpäri, jota on käytetty veden nostoon kaivosta, joko käsin tai kaivon vintin (katso numero 12) avulla. Sanka, joka puuttuu, on ollut kiinnitettynä pieniin korviin. Ylin vanne katajaa, alempi on korvattu rautalangalla. Pohja on yhtenäistä puuta. Halkaisija 29 cm, korkeus 24 cm. Esinenumero S6826.

PEKO-vesipumppu
Juva, Pattoin perintötalo
Pietarsaaren Konepajan valmistama käsikäyttöinen vesipumppu. Kahden sylinterin ansiosta pumppu nosti vettä navettaan pihakaivosta aina kun kahvasta pumpattiin. Pumppuun on liitetty galvanoitu 1 3/4 tuuman vesijohtoputki, joka on taivutettu yläpäästä kaarelle. Ei esinenumeroa, pumpun rungossa valumerkinnät P 215 ja 4.

Kastelukannu
Heinäveden Palokin kansakoulun mäntypuinen, ulkoa punaruskeaksi maalattu kastelukannu, joka on koottu kahdestatoista kimmestä (pohjassa 4 kimpeä). Yläosassa on puuvanne, alaosassa niitattu teräsvanne. Nokka on tehty männyn oksasta, johon on porattu noin tuuman reikä. Nokan päätä on vahvistettu uraan kiristetyllä rautalangalla. Näreen oksasta taivutettu kahva on upotettu alapäästä reikään ja naulattu yläpäästä korkeampaan nokkakimpeen. Korkeus 51 cm, nokan pituus 33 cm ja tilavuus n. 9 litraa. Esinenumero 692.

Kiulu
Mikkeli, Harjukosken vesimylly
Kimpitekniikalla valmistettu puuastia, kiulu, jota teräsvanteet pitävät kasassa (alimmainen vanne puuttuu). Korvaan on kiinnitetty rautalangalla puuvarsi, jolloin kiululla pystyi nostamaan vettä kaivosta. Esinenumero 337.

Sulkukammio
Heinävesi, Varistaipaleen kanavamuseo
Varistaipaleen kanavan sulussa on neljä perättäistä sulkukammiota eli porrasta. Jokaisessa sulkukammiossa on kaksi salpausporttia, ylä- ja alaportti, joiden avulla vesipaine siirretään sulun reunassa oleviin massiivisiin kivirakenteisiin. Sulkukammioiden vedenpintoja lasketaan tai nostetaan juoksuttamalla vettä sulkuporteissa olevien vedenalaisten luukkujen kautta. Alaspäin mennessä alus siirtyy ensin ylimmäiseen sulkukammioon, jonka ylempi salpausportti suljetaan ja alemman salpausportin luukut avataan. Vesi laskee ylimmässä kammiossa seuraavan kammion tasalle, jonka jälkeen alus voi siirtyä seuraavaan eli välikammioon. Sulutus toistetaan jokaisen kammion kohdalla, kunnes alimmaisen kammion jälkeen saavutetaan alapuolisen vesistön taso. Ylöspäin mennessä alempana olevaan kammioon lasketaan vettä yläpuolisesta kammiosta, kunnes saavutetaan ylemmän kammion ja lopulta yläpuolisen vesistön taso. Sulun ala- ja yläpuolen vedenpintojen korkeusero on 13,3-14,2 metriä.

Ämmänlänget
Rantasalmi, Rantasalmen museo
Neljästä tuuman paksuisesta, muotoon taivutetusta puukaaresta valmistettu, harteisiin tukeutuva kantoteline. Kaaret on kiinnitetty päistä niittaamalla ja keskeltä puuliitoksella, joka on vahvistettu ylä- ja alapuolelle ruuvatulla lattaraudalla. Kaarien päissä roikkuvat 16 kaksoislenkistä koostuvat teräsketjut, joiden päiden avokoukkuihin ämpärin sanka kiinnitettiin. Kaarien keskelle on kiinnitetty kolmesta kohtaa nahkapaloilla ja nauloilla leveä poikittainen kangasliina, joka tukeutuu harteisiin. Käytetty vedenkantoon Rantasalmen Osikonmäen kylän Pulkkilanmäen talossa. Pituus 83 cm, leveys 30 cm ja ketjujen pituus 69 cm. Esinenumero 1719.