Sivistys
Koulutus ja sivistys
Sivistystä ei voi olla ilman koulutusta. Vain hyvin harvat eteläsavolaiset saivat kelvollista opetusta ennen kansakoululaitoksen perustamista 1860-luvulla. Triviaalikoulu eli alempi oppikoulu toimi kyllä 1700-luvulla, ensin Savonlinnassa, josta se siirrettiin Mikkelin ja Rantasalmen kautta Kuopioon, mutta sitä kävi vain noin 20 oppilasta vuodessa. Tilanne oli sama muuallakin Suomessa, mikä näkyi muun muassa siten, että vielä vuonna 1880 vain noin joka kymmenes suomalainen osasi kirjoittaa.
Ennen kansakouluja oppia saatiin kirkon järjestämässä kiertokoulussa. Koska opettaja vietti kylissä vain muutaman viikon kerrallaan, ei kovin syvällistä oppia näillä keinoilla saatu, vaan keskityttiin luku- ja kirjoitustaidon perusteisiin. Kansakouluja perustettiin ensin kaupunkeihin. Maaseudulla kouluolojen paraneminen eteni hitaasti, ja viimeiset kiertokoulut väistyivät kansakoulujen tieltä vasta 1900-luvun puolella.
Kiertokoulun välineet Haukivuoren kotiseutumuseossa
Haukivuoren kotiseutumuseon yläkerran näyttelyssä on kansakouluun ja kiertokouluun liittyviä esineitä. Opetuksen apuvälineiden taso oli vielä 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa varsin vaatimaton.
Koulun esineet Virtasalmen kotiseutumuseossa Pieksämäellä
Virtasalmen kotiseutumuseossa on esillä paljon kansakouluun liittyviä esineitä. Ne kertovat kiertokoulua monipuolisemmasta opetuksesta: karttapallon avulla oppilaille pyrittiin luomaan käsitystä maailmasta, jossa elämme, ja soittimilla kehittämään heidän musikaalista luovuuttaan. Esillä on myös tauluja, joiden avulla oppilaita kannustettiin sisäistämään yhteiskunnan hyväksymät arvot, jotta heistä tulisi kunnon kansalaisia.
Koulutuksen parantuessa tuli mahdolliseksi myös parempi taloudenhoito maataloissakin. 1800-luvun lopulla luku- ja kirjoitustaidon myötä yleistyi myös muun muassa sanomalehtien lukeminen ja sitä kautta tietoisuus sekä omasta maakunnasta että maailmasta sen ulkopuolella syveni.
Eteläsavolaisten elämässä on aina ollut juhlahetkensä.
Maatalousyhteiskunnassa juhlat rytmittyivät työn mukaan. Monet vanhat juhlatavat ovat säilyneet nykypäiviin, toiset taas kadonneet. Monet nykyään perinteisinä pidetyt juhlatavat ovat itse asiassa verrattain uusia, esimerkiksi joulukuusi on tullut koteihin vasta 1800-1900-luvun vaihteessa.
Kansainvälinen tapakulttuuri alkoi levitä Etelä-Savoon 1800-luvulla koulutuksen lisääntymisen, ylempien yhteiskuntaluokkien vaikutusten sekä liikenne- ja tietoliikenneyhteyksien paranemisen myötä. Pietarin kaupungilla ja yhteyksillä sinne oli tässä keskeinen merkitys. Uusia ajatuksia ja tapoja levisi pappiloiden, kartanoiden ja suurtilojen esimerkkien kautta. Perinteinen suomalainen talonpoikaiskulttuuri on vähitellen muuttunut jälkimoderniksi maailmanlaajuiseksi populaarikulttuuriksi – ja kuten tiedämme, muutos jatkuu.
Hääpuku Vanha-Rantalan talomuseossa Pertunmaalla
Vanha-Rantalan talomuseossa on näytteillä kaunis valkoinen morsiuspuku, jota on käyttänyt Maria Översti (myöh. Paloniemi) vuonna 1892. Perinteisesti hääpuku oli musta, ja valkoinen morsiuspuku oli tuolloin melko uusi muoti-ilmiö suomalaisissa talonpoikaishäissä. Se oli kulkeutunut säätyläispiireistä, eikä ole mitenkään yllättävää, että juuri Vanha-Rantalan kaltaisessa vauraassa talossa omaksuttiin varhain tällainen uusi muoti.
