Voimaa vedestä
Voimaa vedestä
Vesisahojen perustaminen 1700-luvulla käynnisti maamme teollisuuden kehittymisen. Paitsi sahojen teriä, vesivoima pyöritti myös myllynkiviä. Vesivoimalla toimivat myllyt olivatkin maakunnan teollisuuden esiaste, niitä oli maakunnassa jo keskiajalla. Etelä-Savossa toimi useita myllyjä, joissa jauhettiin viljaa jauhoiksi. Myllyjen yhteydessä saattoi toimia myös sähkölaitos ja saha.
Säimenen mylly Savonrannalla
Säimenen mylly on sijainnut nykyisellä paikallaan jo vuodesta 1880 lähtien. Myllypadossa on ja on ollut uittoränni, jota pitkin uitettiin tukkeja yläpuolisesta vesistöstä Säimenjärveltä Saimaalle. Ensimmäisen myllyn voimanlähteenä toimi vesiratas, joka purettiin pois vuonna 1920. Tilalle asennettiin turbiini ja lisäksi sähköä tuottava generaattori.
Myllyn läheisyydessä toimi myös sepän paja, joka oli merkittävä apu myllyn koneiston kunnossapidossa ja aluetta ympäröivien kylien maatalouden tarvitsemien työkalujen tekemisessä sekä kulkuvälineiden huollossa. Savonrannan kunta osti myllyn vuonna 1937. Kunta purki vanhan myllyrakennuksen vuonna 1937 ja rakensi nykyisen, punamullatun, hirsirakenteisen myllyrakennuksen seuraavana vuonna. Kunnallinen mylly toimi aina vuoteen 1960 saakka.
Savonranta-Seura vuokrasi myllyn museokäyttöön vuonna 1978, avasi museon vuonna 1994 ja on jatkanut museotoimintaa nykypäiviin saakka. Säimenessä pääsee tutustumaan museoesineisiin ja jäljellä olevaan myllyn tuotantokoneistoon aivan lähietäisyydeltä. Alueella on lisäksi muita kotiseutumuseona toimivia rakennuksia. Museon laitteita ja rakennuksia on korjattu viimeksi vuonna 2006 ja sinne on lisätty mm. entisöity maitolaituri.
Veden voiman muuttaminen sähköksi keksittiin 1800-luvun lopulla. Suomen ensimmäiset sähkövoimalat käynnistyivät 1880-luvulla, ja uusi energiamuoto tarjosi uudenlaisia mahdollisuuksia teollisuudelle. Savon ensimmäisessä sähkökokeilussa vuonna 1881 tuotti Gottfrid Strömbergin rakentama dynamo valoa kolmeen lamppuun.
Etelä-Savon ensimmäiset voimalaitokset toimivat höyryturbiineilla. Mikkeli sai omansa vuonna 1900, Savonlinna 1908. Myös maalaiskuntiin perustettiin ensimmäisiä sähkölaitoksia jo samoihin aikoihin. Savonrannan Vuokalan myllyn yhteydessä käynnistyi pieni vesivoimalaitos jo 1900-luvun alussa, ja se riittikin tuottamaan savonrantalaisille sähköä aina 1960-luvulle asti.
Vuokalan mylly ja sähkölaitos Savonrannalla
Savonrannalla on säilynyt Säimenen lisäksi Vuokalan mylly. Vuonna 1937 rakennettu Vuokalan mylly on kunnostettu vuosina 2001–2003, ja Vuokalassa voikin tutustua jokseenkin toimintakuntoiseen myllyyn. Lähes koko neljässä kerroksessa oleva laitteisto on oikein hyvin näkyvissä, ja kävijä voi seurata jyvän kulkua laitteiston läpi jauhoksi. Vuokalassa on myös toiminnassa oleva pieni sähkövoimalaitos.
Etelä-Savon sähköistyminen eteni 1900-luvun alkupuoliskolla. Voimalaitoksia rakennettiin eri puolille maakuntaa. Maakunnan suurin vesivoimalaitos rakennettiin vuonna 1932 Kissakoskelle puuhiomon yhteyteen. Puuhiomon toiminta loppui jo 1939, mutta voimalaitos toimii yhä.
Harjukosken mylly Mikkelissä
Harjukosken vesimylly sijaitsee Mikkelin Ihastjärven kylässä Kyyveden ja Harjujärven välisen Harjukosken rannassa. Ratsutilallinen Daniel Nykänen rakennutti sen kylän yhteismyllyksi vuonna 1877. Vuodesta 1912 lähtien mylly oli Lappalaisen suvun omistuksessa. Mylly on säilynyt alkuperäisessä asussaan, ja se on rakennustekniikkansa vuoksi rakennushistoriallisesti arvokas. Siinä on kaksi jauhinkiviparia, ja koneisto on kokonaan puuta.
Myllärintupa vuodelta 1916 on pieni parituvallinen rakennus, jonka keskellä on eteinen ja keittiö. Tupa on siinä asussa, johon viimeinen mylläri Aapeli Lappalainen sen jätti. Pihapiiriin kuuluu myös kaksi aittaa, käymälä ja myllysauna, jossa jauhatusta odottavat saivat yöpyä. Kauempana sijainnut paja siirrettiin pihapiirin läheisyyteen vuonna 2006. Kaikki rakennukset ovat pärekattoisia ja vuoraamattomia hirsirakennuksia.
Konevoimaisten myllyjen yleistyessä Abel Lappalainen lopetti toiminnan kannattamattomana vuonna 1975. Mylly oli siis toiminnassa lähes sata vuotta. Lappalainen lahjoitti myllyn ja muut rakennukset Mikkelin maalaiskunnalle, joka perusti alueelle museon.
Viimeksi päivitetty: 13.1.2023