Maan antimet
Metsän ja maan antimet
Suuri osa Etelä-Savosta on metsän peitossa. Metsästä eteläsavolainen on saanut puuta polttoaineeksi ja rakennusmateriaaliksi. Hän on poiminut marjoja ja metsästänyt eläimiä ruuakseen. Eteläsavolainen kylvi ensimmäiset peltonsa metsään: kaskiviljely on ollut erityisen tyypillistä juuri Savossa. Kaskenpolttoa on harjoitettu Suomessa jo tuhansia vuosia sitten.
Kaskiviljelyssä metsästä kaadetaan ja poltetaan tietyltä alalta kaikki puut. Poltettua aluetta käytetään viljelyyn yhden, kahden, joskus kolmen satokauden ajan. Kaskiviljely kuluttaa valtavasti puuta, ja metsien loppumisesta huolestunut valtiovalta pyrki rajoittamaan sitä. Vielä 1800-luvun alussa kaskiviljely oli Etelä-Savon väestön pääasiallinen elinkeino, mutta peltoviljely syrjäytti hiljalleen kaskeamisen 1800-luvun kuluessa.
Liehtalanniemen elävä museotila Puumalassa
Liehtalanniemen museotilalla Puumalassa vallitsee elävä yhteys menneeseen. Tila on säilynyt perinteisenä kokonaisuutena, johon kuuluvat vanhojen harmaiden rakennusten ryhmä, peltotilkut, vanhat kaskimetsät sekä laidunhaat perinteisine rakenteineen.
Tilaa hoidetaan perinteisin menetelmin. Liehtalanniemessä viljellään vanhoja hyötykasvilajikkeita ja pidetään eläimiä. Museo kertoo 1900-luvun alun omavaraisuuden ajasta: tuolloin Liehtalanniemessä asui kolmihenkinen perhe pääelinkeinoinaan viljely ja kalastus. Tällä tavoin monet vähävaraiset eteläsavolaiset elättivät itsensä.
Etelä-Savo ja koko Suomi olivat vielä pitkään 1900-luvulla täysin riippuvaisia viljanviljelystä. Niinpä katovuodet, joina ei kunnon satoa saatu, saattoivat aiheuttaa nälänhädän. Näin kävi muun muassa vuosina 1866–67, jolloin valtavasti ihmisiä kuoli nälkään ja tauteihin. Huonojen satovuosien vaikutusta pyrittiin vähentämään perustamalla viljamakasiineja, joihin hyvinä vuosina varastoitiin viljaa, jotta sitä huonoina aikoina voitiin lainata tarvitseville. Nykyään moni eteläsavolainen viljamakasiini on muutettu paikallismuseoksi.
Haukivuoren kotiseutumuseo pitäjän lainajyvästössä
Haukivuoren kotiseutumuseo sijaitsee Haukivuoren kirkonkylällä, pitäjän vanhassa keskustassa. Museo on avattu yleisölle vuonna 1962, ja sitä on alusta asti hoitanut Haukivuoren kotiseutuyhdistys ry.
Maatalouden tärkeimmät kotieläimet ovat tulleet maahamme jo esihistoriallisena aikana. Lehmiä on ollut Suomessa viimeistään pronssikaudella.
Karjanhoito oli Etelä-Savossa ennen 1800-lukua suhteellisen vähäistä. Karjatalouden ongelmana oli talviruokinta: kuinka saada varastoitua riittävästi rehua pitkää talvea varten? Kun valtakunnanraja maakunnan ja Pietarin kaupungin välistä 1800-luvun alussa hävisi, tuli karjanhoidosta kuitenkin erittäin kannattavaa. Pietarissa nimittäin oli maitotuotteille, etenkin voille, valtavat markkinat. Voin tuotanto vientiä varten vaurastuttikin monta eteläsavolaista taloa.
Partalan kuninkaankartano Juvan kirkonkylällä
Siirtymää kaskitaloudesta peltoviljelyä kohti voi seurata esimerkiksi Partalan kartanossa Juvalla. Tilaa on asuttu Männynmäen harjanteella viimeistään rautakauden lopulla ja todennäköisesti maanviljely oli yksi elinkeinoista. Kuninkaankartanokauden (1556–1561) viljely on tarkoin dokumentoitu ja voudin tileistä selviää sen luonne: sadot olivat pitkälti kaskien varassa rintapeltojen osuuden ollessa vähäinen. Ja koska kaskia ei tarvinnut lannoittaa karjanlannalla, karjaakaan ei tarvittu niin suuria määriä, kuin lounaisen Suomen peltoviljelyalueen kuninkaankartanoissa.
1800-luvun loppua kohti metsien arvo nousi ja viljelyn painopiste siirtyi vahvasti peltoviljelyyn. Siirtymää helpotti teollistuminen, sillä markkinoille tuli uusia rauta-auroja ja muita maanviljelyksessä tarvittuja työkoneita. Metsien arvon kohoaminen näkyi Partalassa myös puun myynnin lisääntymisenä. 1900-luvulla, jolloin Partala toimi kunnan maatilana, tilan metsät lopulta irrotettiin kokonaan tilakokonaisuudesta ja Partalassa keskityttiin pelkästään maanviljelyyn tilakeskusta ympäröivillä pelloilla. Vahvan maatalouden kausi päättyi vuonna 1970, kun maidon ylituotanto pakotti tuotannon alasajoon julkisessa omistuksessa olevissa tiloissa.
Pattoin perintötalo Juvan Kettulan kylällä
Yhtenä esimerkkinä 1800-luvulla vaurastuneesta eteläsavolaisesta talonpoikaistalosta on Pattoin perintötalo Juvalla. Vaikka tila tunnetaan nykyisin paikkana, joka ulkoasultaan ja maanviljelyskalustoltaan edustaa lähinnä 1950-lukua, liittyy sen alkuvuosiin 1800-luvun ensimmäisellä puoliskolla vahva kytkös Pietariin suuntautuneeseen kaupankäyntiin. Tarinan mukaan tilan ensimmäinen isäntä harjoitti Pietarin kauppaa – vei todennäköisesti juuri voita ja muita elintarvikkeita miljoonakaupunkiin ja toi paluukuormassa Juvalle myytäviä tuotteita. Pattoin tilan hän osti myytyään ensin epärehellisin keinoin haltuunsa saaman tavaraerän. Epärehellisesti saatu hyöty selittää tarinassa myös sen, miksi tilan toiminta oli tuomittu loppumaan neljännen omistajasukupolven jälkeen.
Totta vai tarua – kysymys jäänee avoimeksi – mutta lypsykarjatalous on ollut alusta lähtien vahva elinkeino Pattoin tilalla ja sitä harjoitettiin 1970-luvun loppuun. Aluksi maito myytiin eteenpäin voiksi kirnuttuna ja vahvasti suolattuna ja myöhemmin maitotonkissa meijeriin kuljetettuna. Tästä muistuttaa edelleen maitokoppi Kettulantien laidassa.
Viimeksi päivitetty: 13.1.2023