Harjukosken vesimylly

Harjukosken vesimylly sijaitsee Mikkelin Ihastjärven kylällä, ja myllyn lisäksi alueella on myllytupa, kaksi aittaa, läävä ja myllysauna, jossa jauhatusta odottavat saattoivat yöpyä. Kiukaalla paistettiin sianlihaa ja keitettiin puuroa. Aika kului puhdetöitä tehden tai hevosia hoitaen. Kauempana sijainnut paja siirrettiin pihapiirin läheisyyteen vuonna 2006.

Myllyalueen kaikki rakennukset ovat pärekattoisia ja vuoraamattomia hirsirakennuksia. Kaksikiviparisen ratasmyllyn kivet ovat luonnonkiveä ja myllyn koneisto on kokonaan puuta. Mylly on säilynyt alkuperäisessä asussaan ja on rakennustekniikkansa vuoksi rakennushistoriallisesti arvokas. Vesimylly ympäristöineen on suojeltu maakuntakaavassa ja rantaosayleiskaavassa.

Harjukosken ensimmäisen myllyn perustamisanomus tehtiin vuonna 1790, ja mylly määrättiin maksamaan veroa vuodesta 1841 lähtien. Vuoden 1865 jälkeen mylly purettiin, kun harjumaalaiset talonpojat valittivat tulvaveden nousevan rantaniityilleen. Nykyisen myllyn, joka sijaitsee aivan Kyyveden rannassa, rakennutti rusthollari Daniel Nykänen 1870-luvulla kylän yhteismyllyksi. Tämän jälkeen mylly vaihtoi omistajaa, kunnes se siirtyi vuonna 1912 Israel Lappalaiselle, jonka suvulla mylly jauhoi toiminnan päättymiseen saakka. Erilaiset konevoimaiset myllyt levisivät Ihastjärvelle 1930-luvulta lähtien, ja kun 11 talolla oli ilmainen jauhatusoikeus, lopetti viimeinen mylläri Aapeli Lappalainen toiminnan kannattamattomana vuonna 1975 ja lahjoitti myllyn rakennuksineen Mikkelin maalaiskunnalle. Mylly on edelleen kyläläisten kokoontumispaikka ja he myös pitävät huolta alueen kunnosta.

Harjukosken myllyn merkittävässä maisemakokonaisuudessa kuvattiin vuonna 1982 Arto Paasilinnan romaaniin perustuva elokuva ”Ulvova mylläri”. Nimiroolia esitti Vesa-Matti Loiri.