Kaivonkatsoja, Eskon ja Kyöstin haastattelu

1. Miten kaivon katsominen sai alkunsa

JH: Mistä tämä kaivonkatsominen sitten sai sinun kohala alkuusa?

EV: Kuule tää sai nii, nii myöhäälä tuola, viiskymmentäkuus vuonna. Minä oli tuolla Heretillä yhen nuapurin miehen kanssa Tehaspuule halonteossa. Ja sielä ol sellane, vanha mies, Henno Härkönen. Se ol, miun siskoin ol siinä paikassa emäntänä. Ni, se siinä käy syömässä päivällä se Henno, tai se tul siihe. Ni se sano minule sillo kevättalvela, että lähetää tuoho mäelle, hää neuvoo sulle kaivopaikan ehinnän. Siitä se alako. Se vanha ukko, se ehti sitä ennen kaivoja.

JH: No, mites se opetus käytännössä tapahtu sit siinä mäelä?

EV: No, se ol sillaila että, se ite ol ehtinä jo sen paekan ja sen. Anto sen varpuuse mulle ja sano, käveleppäs tuosta hiljalleen tuone päi. Se läksii vetämää. Siitä se läks alakuu. Sano, ei se ku jatkat.

JH: Mihinkäs päi se veti?

EV: Allaapäi.

JH: Mitäs materiaalia se varpu oli?

EV: Paju, ol sillo. Pajuhuarukka, sellane.

JH: Olkos se jus tuore kuavettu vae?

EV: Tuore, tuore paju, ei se kuiva, kuivempi paju, se katkii, se vettää nii kovaa.

JH: Ai katkee ihan?

EV: Kyllä katkii. Ei jaksa pittee kii mitekää.

JH: Kestääkös se kuori siinä paikallaa vai lähtöökös sekkii liikkeele?

EV: No kyllä, no ei se just lähe, ku sillo iha ku se on kaiki pehmeimmillää, sillo se tahtoo kiertee vähä sitä.

JH: No, mistäs se mies tajus kahtoa, että tuole miehele kannattaa kaivoehtimine nyt opetttaa?

EV: Sitä tul siinä syyvessä, siinä ku oltii tuvassa, ni puhheeks. Sano, että läheppäs tuone häne kanssaa, Kokkeilemmaa, kokkeillaa tuola, tuola lähteen luona.

JH: Oli lähdepaikka?

EV: Niin.

JH: No, löytykö se sama paikka, yhtä heleposti ku sillä opettajala?

EV: Löyty.

2. Mitä vuoden 1956 jälkeen tapahtui

JH: No, mites sitte sen viijenkymmenkuuven jäläkee, kun tää oli, tämä vitsahomma oli-

EV: Siit ol pitkä tauko. Siinä ei sitä, kukkaa kysynä mittää. Ja sit miä tuas rupesin kokkeilemmaa, ja kyllä se veti tuas ihan.

JH: Olikos joku ulukopuoline vae täällä omalla tilalla kokeilit sit seuraavan kerra?

EV: Kok- kok-, tiälä kotona kokkeleilin, e nsistäi. Ja sitte se jo tul se syvyyden mittakii. Mite syvässä se vesi on.

JH: Mikä se kertoo?

EV: Se kertoo nii, ku otetaa tähä se varpu ni, se miten monta kertoo se painuu allaa. Ja sittekö se pysähtyy, ni se o sillä korkeuvela. Sit se on mitattava, että mite syvälä on ves, montako metriä.

JH: Eli sen varvun painu- painuminen on yhen metrin mitta?

EV: Se on sellanen, se on kuuvestakymmenestä tuone kaheksaakymmenee senttii. Painuu alas, sit se jiäp seisomaa ihan paikallee.

3. Miten tietoisuus kaivonkatsonnasta levisi

JH: Noh, mistäs sitte tämä tietosuus siitä, että sinula on tämmönen kaivonkatsomisen taito, ni mitenkäs se lähti leviämää sitte?

EV: Kyl se hyväst levis sitte, sitte ku rupes loppumaa veet tiälä kylilä. Karjat isoni, ni. Yhtennäi syksynä ol, kahoinko miä nelisekymmentä kaevopaekkoo tiälä ympäriinsä.

JH: Neljäkymmentä yhtenä syksynä?

EV: Niih.

JH: Tuliko kaikkii vesi?

EV: Kyllä niihi vissii tul, emmiä kaikkii kerint kyselemmää. Tuossa ol Sulukavalla sementtivalimo. Mitkäs pojat ne nyt ol. Kukas se ol se, Kyösti, sementtivalimon mies Sulukavalla, no.

KM: Kontiset.

EV: Kontiset. Ne Kontisen pojat sano, se Kontisen poeka, että miäräs sen ympyrän tuollaila, noi suunnillee. Että siihe suat myyvä siihe hintaa renkaat. Ja sitte, ja sano, kato tie, että hyö piäsöö kuorma-autola ja lähet mukkaa, neuvomaa.

4. Alussa oli pitkä tauko, mutta sitten alkoi levitä

JH: Noh, sanoitte siinä alussa oli pitkä tauko, ja sitte, sitte sana alako leviämää, ni mites se tilanne on nyt tässä viime vuosina ollu, että onko ollu tauko-taukoja vai onko ollu kysyntää?

EV: Nyt on ollu taukoja paljo jo. Karjatko ko häviää poes, ni ei tarvii kukkaa. Ne pärjee entisillä. Ja nyt on nuo rantamökit. Ne on lisänä paljo, pittää tuone huviloile ehtiä kaevopaekat

JH: Missä olet viimeksi ollut kaivonpaikkaa katsomassa? Onko tänä vuona ollu joku?

EV: Tuo, minä en muista tuossa, Kaskiissa se ei oo kovin ettäälä, ni siinä kolomele huvilale ehin, sykskesälä.

5. Oulussa oli professori Mauno Pohjonen

EV: Sit ol välilä tässä, tuola ku ol, Oulussa – se ei voi olla teile tuttu – sellanen ku Pohjosen Mauno. Rohvessori.

JH: Nimi on tuttu. Olen kirjaa hivenen lukenut.

EV: Joo, se kiertel tiälä kans, ja minä olin Manun kans sitte, se oli ne, niitä maasäteilymiehiä. Se neuvo minut etteepäi.

JH: Mitäs neuvoja se anto sitte?

EV: No sillä ol ja, että, sillä ei olt muuta ku käyvä nää asunrakennukset läpi. Missä on sänkynpaekka. Se pittää muuttoo toisee paikkaa. Jos on vähännii mahollista. Manula ei olt muuta.

JH: No, ootko sinä tehny vastaavaa hommaa ku Mauno?

EV: Oon tehnä. Oravin kanavat kiertänä tuola Savonlinnan takana.

6. Ja sitten oli niitä yksiä laitteita

EV: Ja niit ol niitä yksiä laitteita, mitä tiälä. Jyväskylässä. Yks Lauri Ahonen rakentel niitä, mutta ei ne, ei ne auttant oikee. Et se pistettii sieltä, johonnii tuone sellasee neutraalii kohtaa se lähtö ja sitte juok- juoksutettii se muata johonpiä tuas ulos sellasee kohtaa, missä ei olt vessuonta. Mut ei ne lähtent oikee mänemää. Minäniitäkii laittelin aika paljon mutta, ei ne onnistuna.

JH: Liittykö se jotenkii niin ku maadottamisee?

EV: Se liitty sellasee. Et se siitä, siitä, siitä siitä, se sano, et se on neutraali kohta tuolla ni, tuollane karttaneliö löytyy tuosta, ku ruppee ehtimää ni. Kuuskytä senttiä ja kuuskytä senttiä. Siitä keskeltä se pit lähtee viemää sinne toisee paikkaa, neliön ulos.

JH: Oliko nämä asuin- vai muita rakennuksia?

EV: Asuinrakennuksissa.

7. Mutta se auttoi, kun siirsi sängyn paikan

JH: Mutta se autto, kun siirti sängynpaikan?

EV: Se auttaa. Se on ihan vissi.

JH: Noh, mil-

EV: Ku siinä ei voi nukkua.

JH: Millasia oireita sielä sitte oli, että ei voinu nukkua?

EV: Se hiottaa hirveesti ja koskoo piähä ja siin on niin vaikee olla, ettei usko.

JH: Näitähän on joskus, jollakin kuparipellillä tai muulla yritetty hoitaa, että se-

EV: Kyl ne yritti, mut ei se oikee, ei se pitänä. Kyl ne ol tiäläkii niitä ja, mut ei, ei se jaksant pittee.

8. Oliko pajunvitsa ainut konsti

JH: Oliko tää pajunvitsa sitten ainut konsti millä, millä sinä oot kaivoja katsonu?

EV: Eei, kyllä se käyp rautalapiakii, ku ottaa tuohon.

JH: Millä lailla se otetaan käteen?

EV: Tuohon sormii vällii siitä, et se on vaakassa. Ja sitte ku männöö, ni siinä kohala se nökkee piän allaa päin.

JH: Rautalapio?

EV: Niin.

JH: Pitääkö se olla puuvartinen vai teräsvartinen?

EV: Suap olla teräsvartinenkii, kyl se näyttää sen.

9. Tämä ei kuiva milloinkaan

EV: Tää ei kuiva millokaa.

JH: Onko se messinkiputkea vai-

EV: Tää on kuparia.

JH: Kuparia?

EV: Nii.

JH: Onko tää joku vanha vai uus, uus versio?

EV: Ohan tää mulla ollu usseemma kymmenen vuotta. Tää ol välilä hävveyksissäkii jo. Ja sit miä tällä kompassilla koita miten syvässä se on. Tuola kompassin neulala.

JH: Mites se käytännössä tarkottaa?

EV: Siin on sellanen rautapuikko mulla. Sit siinä suonen piälä. Sit miä veän tällä ku yllääpäi ni. Ja sitte se ku tulloo tarpeeks korkeele sit tuo neula piuvvoo tuossa.

JH: Eli neula pysyy paikallaa, mut sitte kun se on määrätyssä korkeudessa, se pyörähtää-

EV: Sillo ku se tulloo se vessuoni, ni sillo se pyä-pyörähtää ja se jiäp siihe. Siitä sit ruppee laskemaa mite syvässä se on. Mut suap sen tälläkii, mitalla, ni se vettää sen miärätyt kerrat ja sitte se jiäp, se ei pää heilaha yhtää.

10. Onko sen oltava kupariputkea

JH: Onko se nimeomaan oltava kupari– kupariputkea?

EV: Ei oo. Kyl siinä, mul ol messinkiäkii, ku tää ol poes. Kyl se vettää ihan raotaputkelakkii.

JH: Eli puu ja metalli toimii?

EV: Niin.

JH: Mutta muovi ei näytä?

EV: Ei. Ei muovi näytä.

11. Tässä kun vetää puikkoa myöten

EV: Se tässä ku vettää ni, siinä puikkoa myöte, ni pikkuse heiluu ja, ja sit yks kaks tempasoo tuon punasen kären siihen kiinni. Sillo se on sielä pohjalla. Siinä kohala sit suap kahtoa, että miten syvässä se on.

JH: No, kun niitä kaivoja on kaivettu ja siä oot sanonu, että tässä syvyydessä tulee vesi, niin onko, onko sitä todennettu, että näin on tapahtunut?

EV: On. Minä olin sillo ku niitä hirveest tehtii, nelisenkymmentä kaivoa, niin minu pit olla melekee kaivinkonneen mukana tuolla ja ne vanhat ukot ei mänt kaivoo. Sitä pohjarenkasta passoomaa. Ami soitte, että tulehan nyt tuas tänne.

12. Ensimmäinen opetus pajunvitsalla

JH: Kun sinä sait sen ensimmäisen opetuksen sillä-

EV: Pajunvarrella.

JH: -pajunvarrella–

EV: Niin.

JH: -niin mistä sitten tää kompassin käyttö ja putken käyttö, mistä ne on tullut tietoon sinule?

EV: Ne siinä sivussa, nyt tässä kun nyt ol paljo ni, minä rupesin kokkeilemmaa kompassila. Kyllä se sammoo se vei.

JH: Olitko siä kuullut, että joku muu oli käyttäny–

EV: En, en olt kuulluna.

JH: Onko se tämä sama kompassi ollu aina?

EV: On.

JH: Ootko uskaltanu jollakii toisela kompassilla kokeilla?

EV: En oo, en oo kokkeillu. Tää on niitä entisiä armeijan kompasseja melekee.

JH: Suunto-marssikompassi taitaa olla.

EV: Joo. Miä yhen kerran tuossa Juvalla, ol tuo Hankkijan konttori ni, si-siitä miä näin tälläsen ni minä sanoin, miä vien tuon poes.

13. Miten se homma siinä etenee

JH: Miten se homma siinä etenee?

EV: No, ei siinä mitä ku ruppee, kyssyy, et mihin suunnale se tehhää. Mihikä ni. Mihi hyö haluvaa sen. Sit se ku lähtöö kävelemmää sielä. Kiertää rinkin ni siihen niitä sattuu sitte.

JH: Eli kierrätkö sinä ympyrää siinä?

EV: No, en ihan ympyrätäkää tarvii kiertee sitä, sen tontin ympäri, kyllä niitä on aeka paljon tuola suonia.

JH: No onko semmosta tilannetta tullu vastaa, että siitä ei löydy suonta?

EV: Harvon, mutta joskus ehittää usseemman kerran. Ja tuollaila, että paljo harvemmassa suonet. Kyllä se jostai on löyvettynä. Joskus jopa toisen tontiltakii. Ku kyssyy luvan ni.

JH: Nii, se on se naapuriapu tässä kaivoasiassa, että muistaakseni se on vielä voimassa oleva lainsäädäntö, niin toinen joutuu tarjoamaan kaivonpaikan, vaikka omalta tontiltaan, jos se naapuri ei löydä sitä.

EV: Niin.

JH: En muista onko enää voimassa se laki.

EV: En minäkää tiijä, mutta kyllä joskus joutu sillaikii, että. Mut kyllä ne anto sen.

14. Haaroja tulee pääsuoneen

EV: Siinä on niitä, huaroja tullee siihen piäsuonee aeka laila. Jos tässä kuviteltas tälla, että tässä kulukis se piäsuon tällaila. No, nyt tiältä tulloo tähä, tuosta tulloo tuoho. Ja tiältäkii tulloo. Siin on nyt neljä. Tiältä pis-pistää tuas tähän sammaan, pisteeseen. Ja kun männään vähän matkoo niin tältä ruppee tulemaan tuas niitä. Tällailaa. Sivusuonia, mut ne tulloo kaikki tähän yht-, tähän yhtee pisteesee. Nuo mänee, ei sattunt iha. Neljä viis niitä tullee siihe. Se muuttaa tuas tälle toisele puole.

JH: Eli on yksi pääsuoni voimakas, ja sitten siihen tulee sivusta-

EV: Nii, näitä sivuhuaroja.

JH: Ja tuleeko se kaivonpaikka siihen kohtaa, mihin nää sivuhaarat yhtyy tähän pää-

EV: Hyvin tähä. Mieluimmin hyvin tuoha rajale tuollai. Ne vanhat miehet sano, et ei pitäs ihan risteyksen kohala tehä, et se puluputtaa. Et on ves vähän sekanen.

JH: Onko nää miten epäsäännöllisiä nää suonien kulku sielä maassa.

EV: No ei ne oo kovin, kyllä ne aeka paljon on sammoo ku. Ku löytää piäsuonen ni lähtöö sivusta kulkemaa ni sillo löytyy nämä.

JH: Mistä sen tietää, että nyt on löytäny pääsuonen tällä kohtaa?

EV: Ku tään, tään ottaa ensistäi tään.

JH: Tuntuuko se voimakkaammalta sinä pajussa sitten?

EV: No ei siitä paljon huomoo, mutta kun sitä vähän seuroo ja mittoo sit tiälä tuas ni sen tietää, et se on tuo se piä. Sit näitä, ja näähän ne mierää kans ku tästä sivusta kulukoon ni näitä tulloo tiältä niitä huaroja, tuohon.

JH: Jos sen pajun kanssa kulkee näitten sivuhaarojen yläpuolella, niin reagoiko se jokaiseen eriksee?

EV: Reakoip. Joka huaraa erikoisesti.

15. Tuossa yhtenä syksynä Maaralassa

EV: Tuossa yhtenä syksynä tuossa Muaralassa. Ol korkee mäki, harju oikeen ni. Siihe piäs, ne ite rakenti sellase huvilan ja saunan sinne mäelle. Tuota, siinä ol vähän laskua toiseen piähän ni. Sinne mäele tehtii kaivo. Mut en minä olt, ku ehin sen paikan nii. Ni sanovat, et siihen tulloo niin paljon vettä, et se vuotaa ylite. Se männöö Saimooseen siitä, juoksoo.

JH: Sementtirengaskaivo?

EV: Niin. Että yli kuulemma männöö. Nousoo niin korkeela, siel on niin kova paine sielä.

JH: No onko tää, onko-

EV: Nyt läks sähköt.

EV: Niin mäni, onneks minula on patteri tässä. Tuota, onko tää miten tyypillistä, et tulee erityisen voimakas suoni ja tosiaa että ei pysy vesi kaivossa, et tulee ylitte?

EV: Ei oo, ei niitä satu montaa. Siinä ol se paekka ainut mikä mulle on sattuna tuollai. Nousoo kan-kannen ylite. Ja se korkeela mäelä. Ja montai kertoo mäelä on matalammassa kun tiälä notkossa. Notkossa on syvemmällä vessuonet.

16. Kukaan ei rupea kaivonkatsojaksi

EV: Mut ei niitä uo tiäläkää kaevonpaekkoja, ei se, kukkaa ruppee.

JH: Kukkaa ei oo tullu pyrkimää oppiin niinkö?

EV: Ei. Vaekka suap, suap huastella, että lähe mukkaa ja katotaa ja. Ei jatku.

JH: Onko tässä nyt pelekona, että tämä taeto häviää?

EV: No kyl se sille näöttää.

JH: Mutta sinäkää et tienny, että sinulla tämmönen taito on ennen ku se toinen mies sano, että läheppä kahtomaa?

EV: No siitä on siinä. Se ol se viiskytäkuus. Sit sieltä asti ni. Nyt on vähän yl kaheksankymmentä mulla jo ni.

17. Ja sitten oli sängyn paikkojen katsominen

JH: No toine oli tää sängynpaikkojen katsominen?

EV: On.

JH: Onko sitten mitenkää näissä navetoissa ollu, että siellä oot joutunu–

EV: On

JH: –kahtoamaa?

EV: On.

JH: Mitäs siellä on pitänyt kahtoa?

EV: Lehmiin alunen. Lehmälä ei piä jalat, jos siinä on vessuon. Ja se utaretulahdus aena.

JH: No sehän on sitte pitänyt jättää tyhjäks se paikka?

EV: No eihä niitä mistä olluna, kyllähä ne siinä koitti pittee niitä mutta.

JH: Kokeiltiiko sitä sitte että otettii lehmä siltä paikalta pois ja?

JH: Kyl se sai olla siinä, kyl sen ku tuns ku koitti tällä varvula. Että sen par-parren paekala on vessuon. Tai sitte siltä rupes menemään jalat. Se ei sietänt seisova.

JH: Oliko tää miten yleistä?

EV: Aeka paljo ol sitäkii. Se ol se paekka ihan piloillaa se kohta. Mut sitä ol joku lehmä, että se pysty olemaa, mut ei kaikki.

JH: Oliko näissä eläimissä niin ku, mitä maaseudulla on ni, huomasko niissä sitten, että joku kestää, kestää enemmän vaikka sitä vesisuonen paikkaa ja toiseen se ei vaikuta?

EV: En tiijä, ei sitä ossoo oikee sannoo pielä päen. En minä ossoo männä sanomaa. Mutta ku seoroo, ku laskoo lehmät tuone peltoo, kesäläkkii. Se nuuhkii sen pes- makkoomisen paekan. Se pyörähtää ympäri sielä ja haesteloo, väistääksee, jos sielä on vessuon.

JH: Et lehmälä on vielä tää taeto tallela?

EV: On.

JH: Onko sitä jollai muulla elukallakii?

EV: En minä muuta tiijä. Eihä se voe kyllä hevosellekaa terveelline olla mutta ei niistä oo ollu, mutta nää navetat ni, näitä sai kiertee kans paljo ja kokkeilla.

JH: Tehtiinkö siihen mitä toimenpiteikä sitte, et ku oli saatu selvile, että tuossa paikassa ei lehmän oo hyvä olla, niin pystykö sitä millään korjaamaan?

EV: No kyllähä sitä kokkeiltii niilä kumimmattoloila, mutta vähähän se autto mutta ei kovin paljo. Kyl siltä melekee jalat män siltä lehmältä ja utaretulehdus ol sit toene.

18. Ja sitten ruvettiin kokeilemaan

EV: Ja sit ruvettii kokkeilemmaa. Sitä minä en muista ennää, kummanko se tekköö lehmän vae sonnin?

JH: Sekii oes pitäny suaha selevile?

EV: Niin, kyl sen suap, mutta ku minä en muista kum- kumpi se ol. Tähän ristiselän kohale, ku pistää tuon heilurin. Missäs, se ei nyt mulla tässä ookkaa. Sennii, siinä seisoo, jos ei uo vessuonta alla. Se pittää ihan ensiks kahtoa. Se toisele heiluu tällai, ja kun on toinen ni, toista sukupuolta nii se kiertää.

JH: Mikäs se heiluri–

KM: Lehmä- lehmävasikka se on sillo, ku se kiertää näin.

EV: Täh?

KM: Lehmävasikka on tulossa sillo ku se kiertää näin.

EV: Se on lehmävasikan?

KM: Se on lehmävasikan.

EV: No sonnila se sitte piuvvoo ees takasi. Miäs kahon onko mulla tuola se, tiälä vielä se, se, tää vanha taskukello mulla. – – On se vielä tiälä. Tällä. – – Sen pistää tähän ristiselän piälle ni. Ni lähtöö ihan heti pyörimään tuollai. Tätä tarvii alottaa, sit jos se on toista sukua se piuvvoo näi.

JH: Onkos sitä todennettu, että se pitää paikkansa?

KM: Poikki lehmän.

EV: On ne sitä kokkeillu.

KM: Muistaaksein se ol poikki lehmän, ei, ei selän suuntaan, vaan poikittain.

EV: Minä oesin koittana noita naisiakkii, mut ei ne oo antana. – – Minä sanoin ettehän työ tarvii olla ku mahallaane.

KM: Ois jiänä monta konjakkipulloa suamata, ku ois kuatana emännän, ku se on. Aika laila– –

EV: Minä piruuttaa aina sanoin, että koitetaa kumpi sielä on, mut ei.

19. Onko heiluria käytetty kaivonkatsomisessa

JH: Onko tää heiluri elikkä tää taskukello, niin onko tää sitten ollu kaivonkatsomisessa myöskii?

EV: On. On mukana. Tällä suap ehtiä ne, ihan sen risteyskohan tarkkaa.

JH: Miten se alkaa käyttäytyä?

EV: Lähtöö kiertämmää, tuollai.

JH: Kiertääkö se aina samaan suuntaa vai?

EV: No kyl se hyvin paljon kiertää sammoo suuntoo. Se on käynä monela kä- kaivola tuo kello.

JH: Onko mitä muuta heilurityyppistä kokeil-kokeiltu vai pelkkää kelloa?

EV: Kyllä siinä heiluu muukii. Kyllä. Sillei vaikka rautaa oo, niin kyllä sen pitäs heilua.

KM: Kännykkä on ihan hyvä narun piässä.

EV: Niin. Se kuuluu kans. Eihän ne näitä usko. Mut en minä kajoa, heistä jokkaine suap pittee oman uskoosa.

20. Ei minun ole tarvinnut porakaivoa etsiä

EV: En minä oo tarvina porakaevoa ehtiä vielä. Se on niin tarkka se porakaevo, että se pitäs sattua just. Tää renkaskaivo, tää ei oo ihan niin tarkka. Se tästä liestyy vähän tästä. Mut tään kohan ku löytää, ni mieluimmi pikkuse niin ku tänne toisee laitaa vähän. Ettei tuota vie keskele pistettä iha. Vanhat ukot sano se puluputtaa siinä. Et se hiekka heiluu siinä allaa. Et kyl sen näkköö, ku kaivaa, ni sielä, sielä tulloo sielä kaevon laijala ni sellane musta piste ensistäi, seinämässä. Ja se alakaa tulla ja tulla ja se työntää sitä savia eellää ja se savi puttoo ja se sit rup- tulemaa ves. Tiältä huarasunista ja tuostakii.

21. Kyllä se alkaa näyttää neljän metrin syvyydessä

EV: Kyllä se ruppee jossain ni tuola neljän metrin piässä näyttämää jo vettä. Mut sit suap mennä seittemän, kaheksan ja yheksän metriäkkii. Tuossakii yks nuapur tuola, kun ne isonti karjoo ni, se tul sinne pellon laitaa ylläälä sinne metän laitaa. Ni kakstoista metriä syvän ottivat.

22. Palaan vielä Pohjosen Manuun

EV: Ni sitte, sit minä mään vielä siihen Pohjosen Mannuun. Minä olin sen kans tuola Toiola ja, töissä ja sit se Manu tul tuone Anttolaa yhtenä pyhänä. Pyys sen sinne esitelmöimää. Enkös minä männä sinne. Se vähän ajan piästä pist testii minut sielä. Se aikaase selitti ja näytti ja sano tuleppas tänne, tänne korokkeele. Ja anto vempaimeesa ja se ite ehti jo vessuonen sielä ja sano että mää nyt tuone päi, johonnii kävele ni. Sitten miä mänin, ni se sattu sammaa kohtaa, en miä tienä missä se ol Manu merkki mutta. Sano, tuo pois jo. No sit ne pyytel Manua ne asiakkaat, ne immeiset, että tulla heilä käymää nyt tiälä. Tutkimassa heijä sänkynpaekat ja muut, ni Manu sano, on teilä mies tiälä likempänä. Ei hää tule. Jyväskylästä tänne, eikun Oulusta tänne. Ja täännii se tutki Manu, että ku kahtoo kesällä, kun tuola asvalttitielä on niitä reppeemiä. Sano, siel on vessuon, allaa.

23. Missä ei ole käytetty kaivonkatasoja

JH: Ootko siä kuullu sit semmosia tapauksia, missä ei oo kaivonkatsojaa käytetty ja ruvettu vaan nin ku jollakin, jollakin muulla menetelmällä sitä kaivonpaikkaa arvioitu-

EV: Jokkuu uskoo, että sitä on joka kohassa muassa vettä. Ne ruppee kaivattammaa, mut ei sinne tule vettä. Sit soittaa, että myö kaivettii nii syväle ja ei tult yhtää vettä.

JH: Pyytääkö ne sit siut käymää?

EV: Pyytää. Mut meilä ol tuo elläinliekär, Auvisen Elias, se ol kuollu jo ni, se ei uskont yhtää tähän. Sano, vettä on joka paekassa muassa.

24. Te olette kulkeneet yhdessä

JH: No, työ uotte kulkenu yhessä tässä varmaan tätä kaivoasian tiimoiltakkii?

KM: Noo vähän oon olna mukana.

EV: On tää joskus lähtenä, että.

KM: Yyym. Kiistelty aina sitte.

JH: Ai teile on tullu riitaa, että onko se tässä kohassa se paikka vai ei?

KM: Tää on leikkiä.

EV: Ei myö nyt oikeen olla–

KM: Tää on leikkiä, tää on ihan leikkinä, leikkinä mut.

JH: Oli tuosta kännykästä puhetta, että kännykkäkii käy?

KM: Niin tuolasesta, kelloriipus tuossa, samala systeemilä-

EV: Niin–

KM: -eihän siinä se, samahan se on, mikä siinä on.

JH: Pittääkö sinä kännykässä olla virta piälä?

KM: En oo kokkeilna sitä. Tuola muutamssa paikassa on kokkeil–, kokkeiltu, ku ei satu muuta olemaan ni. Narun piähän.

JH: Ai ei tarvinnu olla metalliketjun piässä?

KM: Ei se tarvii, pumpulinaru ol. On mulla nyttii tuola mukana. Siis tuola-

EV: Käy hakemassa, nii koita, tässä kohala kulukoo suon.

KM: Kylhän tässä, miä kokeilin sormellai ja se kulukoo tuossa.

EV: Joo.

JH: Ai sormikii kertoo sen?

KM: <ei saa selvää>

JH: Mites se kännykkä siinä käyttäytyy sitte?

KM: Tekköö tätä–

JH: Ympyrä-

KM: -pyörivätä liikettä. Kokkeilin tänä uamunakii tuossa. Kotona, kotona sielä, kämpän nurkala. Vanha paikka siinä on, siinä on, suon kulukoo.

25. Vettä tulee pienen sormen kokoisesta reiästä

KM: Se on nyt toistakymmentä vuotta, se lähe ihan jatkuvasti, tuollasesta piene sormen kokosesta reiästä tulloo läpi, virtoo.

JH: Millanen-

EV: Ennen sanovat, et jos määt lähettä kaivamaa, niin se kuivaa pois.

KM: Riittää lapialla kaivaminenkii.

EV: Nii.

KM: Ei se-

EV: Et se ei tykkee siitä.

KM: Ei, ei se, paine on niin, paine on niin heikko, et se peittyy.

JH: Eikös se lähe oo sitten vesisuoni, joka on tullut pintaa vai?

EV: Niin se varmast on.

KM: Se on, se on pintaan noussut lähe.

EV: Ja se on kylymee vettä aina siinä lähteessä.

KM: No se ei alle, viisasteista se ol viime kesänäkkii ei yhtää kertoo ollu.

EV: Ja puhas ves onnii.

KM: On, ihan bakteerivappaa ol. Kerran kok– tehtii koe siitä.

JH: No taipuukos siula tuo vitsa samalla tavalla?

KM: Ei oikei hyvi, mut kyllä paju tup- taipuu, mut enemmä tuota heilurhommoo minä. Mitä nyt on, ehän miä, muutamia rakennukse pohjia, ku tekköövät uutta taloa ni on tutkittu, että tuota, ei satu makkuu– makuuhuone ei satu sitte vessuonen kohalle.

EV: No niitä ol minullakkii monta–

KM: Sitä voi siirrellä sitte, rakennusta ku–

EV: -kun käyp rakentammaa ni käyp kiertämässä heijä ettei se satu–

KM: -nii valamis, valamis piirustus ja paikka ei oo määrätty, ni sit voijaa se, rakennusta siirtee sen verra, että ei se satu sänkyn kohale, kun tietää, missä se sänkynpaikka on taikka nukkumapaikka.

EV: Nii, kato siinä <ei saa selvää> Helekalla se sattu niin tarkkaa, just siihe Helekan piän kohale sinne nurkkaa-

KM: Nii, minä en siijä yhtää sitä nii. Vessuone piälä nykkumista. Taikka ei tarvii nukkuakkaa, mut tuola–

EV: Minä kyllä tiijän sen.

KM: Ohan se tuossakii kiikkutuolin luona. Kerra ol siinä navetan remontin aikana niin ruokalevola tuola, ni ei siinä oo hittokaa. Ruppee jalakoja, jalat jos sattuu, niin se ruppee sillai värisemmää taikka miten sen nyt sanos.

EV: Se tekköö minule ainakii, et paita on niin nihkee, että-

KM: Yyym, joo.

EV: -kostee.

KM: Siinä voi olla-

EV: Vessuon.

KM: Sinä voit olla vielä varmemp siitä.

26. Miksi teillä on kaivonkatsomisen taito

JH: No uotteks työ miettiny sitä, että miks, miks teilä tää, työ regoitte siihen tai työ pystytte sen todentamaan, mutta joku, joku muu, vaikka se kuinka kulukee vitaksen kanssa tai kelloperän kanssa, niin se ei reagoi siihe yhtään?

EV: Ei yhtää.

JH: Uotteks työ miettinyt mistä se johtuu?

EV: Ei, ei.

KM: Tie-tietääkö, tietääkö Pohjonekkaa?

EV: Ei voi tietee Manukaa pystyvä sanomaa, että mikä, onko se. Ei se pysty tuo veriryhmäkää olemaa.

KM: Suattaa olla, suattaa olla, ja on.

JH: Ai veriryhmä miäreis?

EV: En, en miä sano miäreekö se mutta, eihä siinä oikee paljo oo mahollisuuksia muita, pitäshä se sillo männä kaikila. Mut en tiijä.

JH: Onks teilä sama veriryhmä?

EV: Minul on-

KM: En oo, mulla ei oo tietoakkaa siitä.

JH: Se pitäs varmaan nyt kaikki saman veriryhmän ihmiset ottaa kasaan ja pistee varpu-

KM: Niin-

EV: Nii, se oes kokkeiltava-

KM: Tutkimuksen aihe siinä.

EV: Mut jostai ois suotava tännekii paekkakunnale jatkaja.

27. Joka paikassa ei ole vettä

KM: Tuo kaevonpaikka on kyllä sellane että, äskön tuossa puhuttiin, että tuota joka paekassa on vettä taikka, mutta ei sitä oo joka paikassa, kohtuusyvvyyvellä. Sit jos porataan sit satoja metrejä suottaa sit löytyvä. Mutta onko sitte mitä laatua sit. Lähe on kyllä siitä hyvä että, jos on vihikii siitä lähteestä ni. Siin on aena, et se on luonnollista, luonnollista reittiä tulloo se ves sieltä, joka on tu-tuhansia vuosia jiäkauven ajalta. Se on, sielä ei uo ennee mittää. Ja mielellää mehtämaastoo. Ei, ei missään tappauksessa pellon liepeile. Vaik ois kui hyvä vespaekka, niin ei siihe ei. Se ves, veen laatu, eihä siiinä paljouvela mitään merkitystä, jos ei laatu, jos siel on aina nit-nitraattia, tulloo sinne.

28. Mutta isäukolla ei varpu taipunut

KM: Mutta isäukola ei vetänä, ei. Se ol sillo neljäkytäyks se ole se kuiva kesä, ni pihassa on kuusmetrinen kaevo ni, siitä loppu taekka loppu melekee tarkkaan. Sit ne kuhtuvat yhen, yks Pitkänen ol sellane kaivonkahtoja, niin ku tuo Esko ikkii, et se kylilä ni. Nii se tuota, miäräs sitä kaevonpaikkoo, mut ei ne sitte muistaaksein sitte siihe. Se ol, se ol ihan siinä rakennuksen nurkala ihan, ihan. Lähelä ois ollu, mut tuota ei siihe aekaa olt kaevinkonneita eikä muita, ja sotaaeka ol, ni kaevo, syvens sitä entistä kaevoa muutaman metrin ni sit rupes siinä riittämää. Kyl se läheltä kulki sitte suon sitäkii pihakaevoa. Ni siihi isäukko sitte koetti sillä varvula niin ku tää Eskokii, että kokeile sinäkii tuossa varmast on, se näki ku se sille, hänele veti sille Pitkäselle ja sit se otti ranteesta kii ja kävel siinä niin ku, i-isäukko kävel siinä eelä ja sitte tuol selän takana ja pit ranteesta. Sit se taepu ukolekkii.

EV: Kyl se siirtyy, oon minäkii kuulna.

KM: Joo, pitää-

EV: -ei kaikile ei mäne perile.

KM: Yyym.

29. Halonen ja Kietäväinen olivat kaivonkatsojia

EV: Mites se Osk Halonen ol?

KM: Halonen ol ja sit ol tää Kietäväine, tää tää Ville, joka kuol nyt.

EV: Nii, ja tuola ol-

KM: Hää käy-

EV: –Puumalassa sielä, Sorjolanmäeläkös se ol se, se se Martikaene?

KM: Nii, kyl niitä ol muutamia.

EV: Se käy meilä tässä yhen kerran ehtimässä kaevonpaekan.

KM: Ei nyt juolahta mieleen.

EV: Mut sekkii ol-

KM: Mut se Halone, mut se Halonen, Halonen ol ja tuota.

EV: Se ol se Muttilaise tytön mies se Halonen.

KM: Aijaa, Ailin mies.

EV: Niin.

30. Siskotytöllä ei varpu taipunut

KM: Sis-siskontyttö kansa sillä ei vetänä, oisko vähä nuoremp ni sitte kokkeiltii, se joku kyläreissuha mulla oli, ni sitte se noinikkii heittää, sinä heilautat sitä. Sit ku miä pistin tuota, tuonne selkänojalline jakkara, piti sen tuollai ja tuosta paeno, sanon et arvooppas heilutanko minä sitä. Ja se siitä huolimata teki liikkeen. Se peukalola piti paenoo sitä, että se–

JH: Peukalola pöytee vasten, niinkö?