Kaivonkatsoja, Hannun haastattelu

Jorma Hytönen (JH) Savonlinnan maakuntamuseosta haastattelee 6.2.2014 Puumalan Sopalan kylällä Hannu Launosta (HL) vesisuonista sekä kaivon paikan ja kaapelien etsinnästä.

1. Kaivo lähteen paikalle

HL: Noh, se on, isäukko aikonnaa sen joskus kuuskymmentäluvula ollu, iha kuuskytluvun alu-alussa ehtinä sen kaevon, sinne on kakssattookuuskyt metriä mat- putkia on tuone mäele, mistä se kaevo on löytyny.

JH: Mitenkä se sieltä löys vai tieskö se, että sielä on lähdepaikka sitte?

HL: Sitä minä en ihan varmoo, se siihe aikaa ku ei tiälä olna sähköjä. Ni se rupes sitä mäkilöiltä ehtimää, et saa omala paineela tulemaan sen veen tänne ka-, mäen, tänne navetale ja tänne tuvale. Kaevonpaekkoja on kyllä ihan tuossa viijekymmene metrin piässä tuvan nurkasta. Kolomkymmentä metriä tuvan nurkasta on hyvät kaevonpaeakat. Mutta tarkotus hänelä ol, että se tuloo omala paineele tänne mäen alle, tänne mä- tuvale se vesi. Sen takia se ehittii mäeltä.

 

2. Puolen kilon paineella

HL: Tuo navetta on rakennettu kuuskymmentäkuus ja se sitä ennen jo tul vanhaa navettaa, et se on viiskytluvu loppupuolta, ku se sen ehti sieltä sillo ne kaevot. Ja siitä lähtii se tuli seittemänkymmentäyks tuli sähköt, ni meile tuli omala paineela, puolen kilon paineela ves tänne kartanoo. Mut sitteku sähköt tuli, ni sit ruvettii, ei riittäny suihkuloile ja näihin nykyajan vehkeile ne paine, ni sit lyötii painesäiliöt tuonne ja pumput siihe vällii ni sit se antaa sen kovemmala paineela.

 

3. Vesi riittää varmasti

JH: Millane se kaivo on sielä, onko se rangaskaivo-

HL: Rengaskaivo, siinä aluperi ja siinä ei olna ku kolome rangasta. Sinä kaevossa. Se nous ihan pintaa se vesi siinä muapinna tasale siellä se, se se puluppus se ves siihe, ni siihe kolome rangasta, se-sen ajan kaevinkonneila saivat siihe, sesiihe silimäkkeesee ne laetto ne, se renkaat. Ja se ei oo nytte ku, minä laitoin sitte siihe uuvet renkaat, ku nyt siitä mänöö kahtee talloo veet siitä samasta kaevosta. Ja riittää vesi varmasti.

 

4. Kaivo kaivettiin lapiolla

HL: Siitä tuloo niin paljo vettä siihe, se ku kaevettiiki sitä, ni se tuloo iha suoraa sieltä pohjasta ylös. Vaikka kaivinkonneela se avattii auki. Ni se tuloo sieltä, niin ku pohjasta ylöspäin. Nyt siihe laetettii sillo uuvet, ni siinä on puolentoista metrin renkaita kolme ja sitte kavennettii se sinne ylöspäin, et siinä on, onko siinä kuus seittemän renkasta nyt siinä kaevossa.

JH: Sillon alunperin, ku siin oli kolme rengasta ja lähde, nin tuota-

HL: Lapiala on kaevettu se, siihe renkaat mätetty siihe muan piäle ja se ku sisästä päi ukko kaevo, ni sisält painu allaa ne renkaat.

 

5. Varpu ja maadoituskupari

HL: Isäukko sen ehti sieltä.

JH: Ehtikö hän muitaki kaivonpaikkoja?

HL: No, en minä oo häne tienä, et hää ois ehtinä sen enemmä. Mut sillon, minä rupesin kahtelemmaa kans nii, ku se niitä varpui kans kuluki tuola ja. Ja siitä lähtii kyllä ne vähä niin ku piti utopiana, et se ei toimi mutta, nyt on parempia ku se varpu, mut sama systeemi.

JH: Katsoko isä varvulla sen ka-

HL: Kahto, varpuloila se kahto sen.

JH: Mitäs materiaalia se oli?

HL: No, kyllä se pajua muistaaksein, pajuvarvula sen ehti siellä. Mut minkä minä oon kokkeilna nyt, ni parempi konsti on maadotuskupari.

 

6. Kaksi erillistä kuparilankaa

HL: Molempii kässii otetaa se, se kuparilanka, joka näyttää etteepäi niin se pyörähtää yhtee sillo ku se tuloo suonen piäle.

JH: Eli se on lenkiks taivutettu?

HL: Niinku äl-kirjain, se tuloo, käyp se lyhempi piä, otetaa nii ku kässii sissääse pitkä näyttää niinku tällei etteepäi. Sillo ku se tuloo suonenpiäle, ni lähele, ni se ruppee vetämää niitä kärkiä tällei vastakkai. Ja jos se mänöö ohite siinä, niin se kiäntyy ihteesä päe. Sillo huomoo, että miä oon mänössä suonen ohite. Ja samala löytyy ne, tuota sähkökaapelit, ja tuota, eikä se tarvii se sähkökaapeli olla virta siinä. Jos siel on kerra ku- kuparia tai rautoo <ei saa sewlvää> ni se kaapeli, ni kyl se löytyy sieltä, mutta jos siin on virta, ni aena parempi.

JH: Eli sulla on kaks erillistä lankaa?

HL: Kaks erillistä lankoo.

JH: Onko ne yhtä säiettä vai useampaa säiettä?

HL: No mitä sähkömiehet käyttää maadotuksessa niitä, sitä kuparilankoo, onko se joku sellanen seittemän kaheksan millinen kupari. Siitä katkastaa pätkät. Se on paras, minkä miä oon kokkeilna tänä vuonani sillä se löytyy. Sähkökaapeli aenakii löytyy sillä ja vetää samala tavala, tuossa, vesisuonessa.

 

7. Ukot pitivät huumorina

HL: Se tuntuu, jokkaine sano tuossa, et se on utopiata. Tänäkii kesänä ehittii erräitä kaapeliloita ja tuota ei siinä isoja heittoja oo.

JH: Ootkos siä muije kuullu käyttävän tätä menetelmää?

HL: Kyl minä oon kuulna sen. Tään minä tiesin tään kuparilankasystemiin yheltä sähkömieheltä, aikonnaa se ehti pihalta ku-, edesmennyt sähkömies Auvisen Matti, se kuol, kuollut, ni se ehti sen, sähköjohot, sähkäkaapelit muan alta just sillä kuparilankala. Ja se käytti myös sormusta, ja se löyti sormuksela sen, sen kuparilan- tai sen sähkökaapelin, jos sielä ol virta. Mut miä rupesin kokkeilemmaa sitä kuparilankoo, ja se toimii. Mutta meitäkii ol tuossa tänä kesänä, tuossa Arilahessa töissä, siin on kymmekunna ukkova siinä kahvituvassa ni ne, kyl ne pan ihan huumoriks sen. Mutta kun myö ruvettii ehtimää niitä siitä pihalta niitä kupariloita, ni ne herkeskii sitä huumoriks laittamasta, koska ne löyty siltä kohtoo ne lankat, mihin miä sen merkin vejin.

 

8. Mökkien ympäriltä on etsitty kaapelit

JH: No kumpi sitte on työllistänyt enemmän, kaivonkatsominen vai näitten kaapelien etsiminen?

HL: Se kaapelien ehtimine on enemmän työllistänä. Tänäkii kesänä käyty us-usseempi kaapeli ehtimässä tuolta kesämökkilöiltä, kun ne ei tiijä mihiä päi se siitä ka- tolopasta lähtöö kun kaapeli, kun ne kaivaa noita uusia salaojia ja sellasia mökkii ympärile. Ni ei löyvy ne kaapelit, niin ne on käyty ehtimissä kyllä missä ne kaapelit on.

 

9. Vesi löytyi kolmesta metristä

JH: No, onko sitä epäuskosuutta ollu sitte?

HL: No se loppuu se epäuskosuus siihe sitte ku ne löytyy ne kaapelit. Mut eihän ne sitä usko, kyllä jo eeltä päi että ne löytyy ensikää. Samahan ne on ne kaapelit, kaevot, et löytyy se ves siitä mistä kohtoo tahhaa, ku sannoo, et ku tarpeeks syvän montun laittaa. Mutta just se mikä siule ol antanut sen miun osotteen, vissii se, sieltä Huuhkaalasta. Se ol usseemman montun tehnä vissiin kuuteen metriin asti sen kun mua kuivi. Ja tuota, sieltä ei sitä vettä löytynä. Miä sen käyn ehtimässä sen kaevon, miä sanoin ei tästä tontilta ies löyvykkää. Ei häne tontilta vettä löyvvy. Miä sanoin, se on niin syvässä, et siun ei kannata sitä kaevoo, ni siit ei män ku viiskytä metriä sinne kunnan puolele, sammoo kankasta, sen tie toisele puole, sieltä se kaevopaekka löyty, miä sanoin siin on kolomen metrin piässä vettä ja eihän ne sitä uskona enne ku ne kaevo sen montun, mut sieltä kolomesta metristä tul kaevo ja sielä se on nyttii se kaevo, sano ei oo ves loppuna.

 

10. Millä voimakkuudella se vetää

JH: Mistä siä tiesit, et se kolomessa metrissä on se ves?

HL: Niilä varpuloilahan miä tiesin sen.

JH: Mites se varpu-

HL: Sen, ennen kolomen, ennen sitä suonta, se lähti jo ennen kolomia metriä vetämään siitä ennen suonta, ja sillo ku miä suonen piäle, ni se matka mikä siihe suonen piäle, ni se on sen verra syvässä se ves sielä.

JH: Eli kun varpu alkaa vetämää ja sitte ku siä piäset siihen kaivonpaikan pääle, ni se välimatka-

HL: Suonen piäle, kun se ruppee nousemaa ni se kyl sit siinäja millä voimakkuuvala se vettee. Toiset kahtoo, oon miä nähnä sennii, et ne kahtoo lapiala ja, mut kyllä se suuri piirtein siitä vo- voimakkuuvesta tietää jo. Mi-millä matkala se siinä, mite ettäälä se suonen piästä ruppee ku lähe- lähestyttää sitä suonta mistä se ruppee vetämää. Ja miten voimakkaast se vettää.

JH: Eli ku siä lähestyt suonta, se rupee tuntumaa varvussa, ja mitä voimakkaammi se tuntuu, ja sit se tuntuu kaikkein voimakkaimmilta, et tässä se nyt on, ni siä pystyt siitä arvioimaan sen-

HL: Siitä matkasta pystyy arvioimaa mite syväle se ves siinä suonessa on. Siitä muan pinnasta. On se aeka lähele pitänä paekkoosa.

JH: Ootko uskaltanu joka kerta sanoa missä matkassa tulee vesi?

HL: No kyllä sen melekee voip sannoo. Et se ei oo, miä sanon siinäkii sanoin,et se kolomen metrin piässä on ja kyl se sattu siihe. Kolome ja puol renkasta seno nyt on siitä muanpinnasta, siihe vespintaa. Mutta hyö on nostana sitä kaevoympärystä sillei, että se suattaa olla vaekka metrilä nostettu ylemmäksii sen. Sitä kumparetta tuot, se ei mää sieltä pintaveet siihe.

 

11. Se pitää olla suonen kohdalla

JH: Onko tullu pahoja virhearvioita?

HL: No, niitäkii aena tietyst sattuu että, siitä syvvyyvessä kyllä sua- suattaa tulla. Ja sanotaa sillei, jos sanotaa et täs ei löytynä, yhessä paikassa sano ei löyvy, ei täs oo vettä ensikää. Se on neljä metriä, viis metriä syvä monttu mikä iliman upottamatta sopi. Ni sitä ei siirretty ku se kolome neljä kaevonmittoo siirrettii vasempaa laetaa, ni se ol niin kovvoo se mua. Et siihe monttuu ei tulna vettä. Neljä metriä siirrettiin toisee kohtaa missä miä sen suonen sanoin olevan, niin siihe puhalt tulemaan vettä. Siin ol sen verra savisekanen mua, ni se jos ei satu suonen kohtaa, ni se, se ei tarvii olle ku se kaivonpaekan vikakohassa, ni siihin ei tule vettä. Se ei pysty se ves puhkasemmaa sitä savimuata läpi sielä, se pittää olla suonen kohala.

 

12. Kaivonkatsominen alkoi 1970-luvulla

HL: No sillo heti ku tuota, rupesin muistamaa sen, et oli ihan heti siinä pennutollikka ni sillo ku miä muistan ku isäukko ehti niitä ni, kyllähä myökii koetettii, et miä en muista et vetikö se vae ei vetänä, mut tuota sit tiäl ol yks kaevinkonemies ku Lusperin Eino. Se ehti niitä kans varvula, mutta se, hää on kuolna jo, parkytä vuotta sitten, ni sillo myö ruvettii oikee niin ku kokkeilemmaa sitä.

JH: Ja se vuoskymmen oli, noin?

HL: Joku, seitkytluvulla. Seittemänkymmentä voi niitä aikoja olla.

JH: No, miten aktiivista se on sitten ollu sen jäläkee, jos ajattelee, että oliko siinä taukoja vai oliko vuosittain kysyntää ja minkälaista kysyntää ja?

HL: On niitä tännäi kesänä olna kysyntöö usseemma kerrakii, mut nyt ku, monest, monta kertoo sellane tilanne, et ei uo piäsnä lähtemää. Puumalassakii niitä on usseempi, joka käyp niitä kahtomassa.

 

13. Rautakärkiset kengät eivät ole hyvät siinä hommassa

JH: Onko se taito, tai kyky, ni onko se niin ku, heti, jos on pitkä aika, ettei oo tehny, onko se heti niin ku näpeissä, vai pitääkö sitä harjotella?

HL: Ei sitä voi harjotella. En minä usko aenakaa. Kyl se lähtöö vetä, vettää se varpu jos se vettää ni mänöö mihi aikaa tahhaa. Ei se, mut sen miä oon huomana, et jos on tuollaset turvasuap- kengät, mis on rautakäret. Rauta-, niin kun tuota, ne turvapohjat, pohjassa rautoo ja ne on heitettävä pois kyllä jalasta, jos niihi kanssa lähtöö kahtomaa, ni ei pie paikkoosa. Siinä tulloo kyllä er- virheitä. Kyl se vettää, mut siinä se ei, se joka askeleela, niin ku askel otetaa. Ni se, se tuota, sen tuntoo, et se ei oo oikei, et se pitäs olla mieluimmi paljain jaloin, ni aena parempi. Mut ei niin ku kumisuappaat ja sellaset, mutta nuo rautapohjakäret. Niin ku nuo turvasua– suappaat, missä on ne rautakäret ja ne, ne ei oo hyvät kyllä siinä hommassa.

 

14. Vesipesä on oltava iso

JH: Onko sillä mitä merkitystä mihin vuodenaikaa etsii, kaivoa tai kaapelia?

HL: Ei sillä muuta merkitystä oo, mutta kaevinkonemiehet ei kolomenkymmenen asteen pakkasella kaiva niitä kaevoja. Kyl se löytyy sieltä.

JH: Sanoit, että se eräs kaivinkonemies tässä lähelä etsi niitä kaivoja elikkä oliko hän yhdistänyt niin ku, että hän ettii kaivon ja tekee sen kaivonpaikan elikkä teki niin ku

HL: Nii, se ol sellane, Eino ehti sen kaevonpaikan, mut joku sano et se ei aena sattuna, mutta kyllä sillä. Se ol vähän liian hättäine mies lyömää renkaita, se tar-. Siihe tul kyllä vettä, Einon kaivoikii. Mutta sillä ku ol siihe aikaa ne pienet traktorikaivurit, ni eihän se, mua rupes lankiimaa, ni Eino mätti heti jo renkaita perästä, ni ne tahto tulla liian matalia, niis ei riittänä se vespesä. Et sinne, ja se täyttö ol nii tuota, se ois pitänä kaevoo nii syväle ja isot renkaat lyyvä , että siinä riittää sitte se käyttee sitä vettä. Siihe aekaa ku ol karjoo monela, suatto olla kymmene, parkymmentä lehmee ni, siinä pittää olla iso kaivo, että siinäkii riittää se vesi. Vesipesä pitäs olla iso. Siihe aikaa ei olna vielä, nykyvää lyyvvää karkeet sorat siihe ympärille. Jos siihen lyyvvää metrin renkaisii to metri puolellee sorroo, ni sehän teköö jo vesipessee paljon siihe, se sorahan varastoip vettä, joka luovuttaa äkkiä sen siihi kaivoo takasi. Mut jos savimuaha polokastaa tuota, eikä käytetä sorroo ni sillo hirmu hittaasti se vesi. Se suottaa männä tukkeesee, jos siin ei oo sorat ympärillä, niin se muutaman vuoden piästä sinne ei, se savi mänöö niihi renkain saumoihin ni, eihän sieltä tule vettä ensikää. Vaik se ois järvessä se kaevo ni, eihän se jo se on tukkeessa renkaan saumat ni eihän sinne kaevoo piäse ves. Tiijän sellasen paikannii, että varmast on miun kahtoma kaevo, jumalauta vettä on niin ku suota ympärilä, ni kaevossa ei meinoo olla vettä. Koska siihe ei tuota la, hennota laettoo soraa ympärille. Savimuahan jos se kaevetaa, niin se mänöö se re- renkaan tuota saumat tukkeesee ni sinne ei piäse ves. Se on sama ku siä lyöt pullon tuota järvee ja korkki kiini ni ei sinne mäne sinne pulloon vettä.

JH: Eikös sen pitäs sieltä kaivon pohjasta tulla se ves?

HL: Niin, mutta jos sen sa-, niin kova savi sielä, että se ei piäse sieltä. Kyl se, kyllästyy se kaevonpohjakii viimesellä, savimuassa.

 

15. Sormus, lapio ja rautakanki

JH: Oli tuosta sormuksestakii maininta tuossa aikasemmin, että joku katso sormuksella?

HL: Nii, se laetto hienoon lankaan sormuksen, kultasormuksen. Sitä ku kuletettaa sellanen parikymmenen sentin pätkä, niin ku karhunrihma ennen ol. Se kuletti sen tällei vei, niin ku kävel sen sormuksen kanssa, niin se ku tul siihin suonen piäle, niin se rupes pyörimää se sormus. Ja joku sano, että siä pyörität sitä, minäkii koitin sitä, ni sitä ei tarvii pyörittee, se ruppee pyörimään se sormus siinä, lankassa. Et kyl sekkii toimii, mut minen ossoo sillä kahtova kyllä miten, et kuka kahtoo sen milläkii, mutta vaan muistan aikonnaa Einokii kahto sormuksela sen. Ja löi rautakankin pystyyn siihen suonen piäle, ja lapian terällä se nosti sitä rautakankista sitä lapioo, niin ku normaali rautalapia. Sillä käessä, niin ku tasapainossa tuossa sormiin varassa. Ku se tällei rupes sitä, se kärki näytti siihen rautakankii ja se tällei rupes nostamaa sitä lapiata, tällä tavalla ni miten korkeela se pyöräht se rautakanki siihe, se niinku se ol irti pikkusen, se rupes kiäntymään näin siihe se lapian kärki siihen kankiin ni, se väli kymmenen sentin, joka kymmenen senttiä muasta ni ol metri miten syvässä se ol se ves. Eino väitti sillei sen.

JH: Ootko siä kokkeillu?

HL: En uo sitä koettana miä, se on sitä utopiata niihä ne sano enne jota ei usko, mut kyl se Eino usko siihen.

JH: Siä näit tään?

HL: Kyl miä näin, kyllä miä Einon tunsin. Kyl se ol Eino, Eino ol tiälä Viljakasuarela tais olla ensimmäine kaivur Einola sillo. Se ol joku kuuskytluvula se Eino osti sen, Eino osti sen kaivurin kuus-seikytluvun vaihteessa, minen muista sitä vuoslukua, kun se osti sen kaivinkonneen ja sillon kyl se, Eino käy, kaivo kyllä kymmeniä, jos ei satoja kaivoja elläissää kerkis tehhä. Ja sit sen jäläkee, kun Eino lopetti sen oikeen, ni sitten ne rupes kahtelemmaa niitä toisettii oikee, mut Eino on olna hauvassa jo aikoja.

 

16. Pihlaja ja paju kasvavat suonen päällä

JH: Täällä oli sitten niin ku, useempi henkilö, jolla oli kyky tähän kaivonpaikan etsimiseen tällä alueella samanaikasesti?

HL: No, kyllä niitä, ol usseempiakkii joka väitti ainakii, ja maastostakkii aika paljon näkköö, jos on pikkusen rinnemaasto, nouseva rinnemaasto ni, siin on pihlajata, pajuva ja sellasta niin se kasvaa niihi suoniin piälä niin ku linjassa, vessuoniin piälä. Jos se on alle kolomen metrin se vessuon ni, siinä kasvaa, usseesti sinä kasvaa pajuva, pihlajata tai raetoo siinä, siinä vessuonen kohala. Jos se lähtöö esimerkiks ranta-, rannasta noinikkee rinnettä niin ku mehtää päin. Ni se suottaa olla ihan seleveä juotti se kasvaa siinä suonen piälä pajuva tai jottai lehtipuuta raitoo, ja se on monta kertoo se sattuu sille kohala justii se, se suon.

 

17. Kaivo rantaviivassa

JH: Kun kaivoja on sitten tehty, että paikka on valittuna, oletko sinä ollut läsnä, kun on se suoni löytynyt sieltä ja ruvennut vettä-

HL: Oon olna monta kertoo. Tuossakii ku kaivettii tuohon Suutarisen rantaan, mite pitkää täst on aikoo, puolkymmentä vuotta. Rantaviivasta ei oo matkoo ku sellane kuus seittemän metriä sinne mäele päi, mihin kaivettiin ve- kaivo, miä sanoin siin on suon. Ja se vielä yks Korhonen on sitä ka- kaevamassa, ni sano tulooha siihe, ku männää järvepinna alapuole, ni tulooha siihe vettä. Ja myö mäntii järvepinna alapuole, mutta yläpuolta ni se nous ka- melekee puoltoista metriä järvepinnan yläpuole se ves, miä sanoin luuletko, että se tulloo järvestä päi? Koska se tulloo sieltä mäeltä päi. Miä sanoin, suap sen pa- kaevoo siihe, vaikka siihe rantavettee ja tiijän yhen kaivon tuossa Nousjoessa, sanoin siihen kun pannoo siihen järveen sen renkaan ni sanoin siinä riittää aena ves. Koska siin on lähe siinä järvessä, ja siitä se löyty se lähe, ku se ei jiätynä millokaa. Sellane, hirmusila pakkasilla se ranta jiäty. Mut pikkusennii jos se lauhti ja metri, puol metriä ol lunta ni sillo se poras reiän siihe rantaan. Miä sanoin, siin on lähe. Ja nytteku ne sen möivät Ensolta sen ton-, Enso möi sen tontin ja sit tul se kaveri siihe, yks Riepposen Harri ol siihe, ni miä sanoin miä tiijän kaevonpaekan se on siinä rantaveessä, paa siihe se. Mut ei sitä ilenä siihe uimarantaan laittoo. Mutta tuota, se muutaman metrin siitä rantapenkasta nosti ylöspäi, ni ei meinana Korhonen suaha siihetuota yhtää renkasta, jumalauta ku se rupes puhaltammaa siihe puhtaaseen hiekkaan, siihe hiekkaan tuota polokemaa yl- allaalta päi vettä. Se on niin sel– sellasessa lähteessä, se tuloo sieltä järvestäkkii se nousoo, se sulattaa se veen. Et se, se on kyllä joku sellanen lähe, koska se tuota siinäkii nousoo sieltä muutaman metrin rannasta, ni se nousoo toista metriä vespinnan yläpuole sieltä se.

 

18. 40 cm:n happoteräsputki järvessä

HL: Ja tiijän yh- sellasenniin kaevon, joka, josta käyvvään ha- hakemassa, tuossa Sepänkylän tällä puola, Haapasaari. Siihe on yks kaveri lyönä, sitä en tiijä, sitä historiata kuka se on sen löytänä sen kaevon, se on järvessä. Siinä on noin neljäkytä senttinen, tuo happoteräsputki lyöty järveen. Ja se on järvenpinnan, veenpinnan yläpuola suap venneelä soutoo siihe vieree, ja koukata siitä renkaasta vettä. Ni kesähelteeläkkii ku muoviämpärilä ottaa siitä vettä, ni sen ku nostaa siihe venneeseen, ni sen muoviämpär on huurteessa. Se on niin kylymä. Ja se nousoo vee– veepinna yläpuole korkeen veennii aikaan ni, sellane reilu puol metriä se putki on yläpuola, se työntää vettä ylite koko ajan. Ja se on järvessä.

 

19. Vesisuoni kulki hiekkakerroksessa

JH: Millane se, millane suoni siun mielestä sielä maassa on? Onko se yks suoni, onko se, lähteekö siitä haaroja vai onko se yks vai millane se suoni on?

HL: Kyllä niitä risteilöö. Aina se kaivopaikka, jos niitä tulloo esimerkiks niin ku jostai rinteestä lähtöö alaspäi tai missä tahhaa ni, kyllähä se, sellaneha se pitäs ehtiä, et se sattus se kaivopaikka vessuonen risteyksee. Sehä ristei- risteilöö se suonisto, et eihän se yks suon oo, kyl sielä niitä on enemmännii. Mut sen näkköö, jos se kuka ei oo, on niin ku kaivinkonneen mukana olna tuota sillo ku kaivoa tehhää. Niin ku nyttii viime kesänä ku yhtee paikkaa tehtii kaivo ni tuota, niin kovvoo savia ol se, tai iha sellane mutakerros ensistäi metri muttoo, ja sit alako hirmusen tiukka savi, ettei meinanu saaha lohkeemala lähtöö. Ja sitte ku se tuloo se vessuon, ni sielä on semmonen hiekkakerros ol siinä sellanen kymmenen sentin hiekkakerros. Siinä kerroksessa kulki se mistä se tuli se ves. Ja siitä kun putos alla päi, vaikka ois männä vissii neljä viis metriä ni sielt ei löyvy vettä yhtää se kulukoo se vessuon siinä hiekkakerroksessa. Mutta, jos se vespesä suahaa sinne allaa, ni sehän täyttää sillo ku se tuloo sieltä, sieltä hiekkakerroksesta. Se on varmasti, miä ainakii minkä miä oon perilä siitä ni, ni tuota, jääkauve aikaaha ne on syntynä. Tai sillo, kun näitä, massoja on liikkuna ni kuo soraharjut ja kaikki ni, kyllähä ne sillo on varmast hiijoutuna ne vessuonettii.

 

20. Kaapelit sotkevat vesisuonen etsintää

JH: No, palataas tuoho, kaapeli, kaapelin katsontaan vielä ni, täähän oli niinku selkee homma tää kaivo- kaivonpaikan katsominen, mut tuota maassahan on erilaisia kaapeleita. Kaikissa ei kule virta, joku maadotuskaapeli esimerkiks. Löytyyks semmosiakii?

HL: Kyllä löytyy. Maadotuskaapeli ja tuo sähkökaapelit, ni kyllä ne. Se sotkookii sitä kaivonehintätä monta kertoo ne kaapelit. Ku se vettää suurin piirtein samala tavalla. Et se hämmee sen, ja nuo vanhat vesjohot. Kyl ne piru löytyy, niin ku rautane vesjohto, ni kyl sekkii löytyy tuolta muasta.

JH: Reagoiko se sit niinku samalla tavalla se

HLSe on sama– samannlainen, samalla tavalla ruppee vetämään se, se sähkökaapeli ku tuota se vessuon. Et siinä, siinä suattaa kyllä tulla erreyksiä, jos siin on tuota sähkökaapeliloita ristii rastii veetty, ni sillo se mänöö kyllä sekasi se homma.

 

21. Sängynpaikkoja ei ole tullut katsottua

HL: Kyl ne sano tuota, miä oon kuulna sen kansa, että. Että tuota, enne yks Tiilikaisen Kalle sano aikonnaa, että se ol sellane niksauttaja se, se ei se Kalle ollu, mikä perhana se ol, Niilo. Sekkii ol jo vanha mies ku, sillo kun minä muistan ja se kuol ni. Ku ne sano, että suonta veti jaloista ja joka paikasta ja millo mitäkii tautia ol, se käy kahtomassa, sano muuta tuo sänky toisee nurkkaa, ni herkiää kolottamasta. Ja se teki sen tempun piru, ja se herkes kolottamasta, et se ol vessuonen piälä tai joku sinä muassa veti. Tälläse tarinan miäkii oon kuulna. En miä oo käynä kenenkää tuvassa kahtomassa, missä vessuonet on.

 

22. Fyysinen väsymys voi tulla myöhemmin

JH: Tuleeko siitä fyysistä väsymystä?

HL: En minä uo huomana ainakaa.

JH: Jos joutuu pitkään-

HL: Se suattaa

JH: -hakemaan?

HL: –tulla se fyysinen väsymys jossai kaivossa sitte jälestäpäin. Jos se sattuu antamaan, ison konjakkipullon siitä kahtomisesta, ni se suattaa tulla se fyysinen väsymys sen jäläkee.

Päivitetty 11.7.2023.

Siirry sivun alkuun