Ristiina, Pien-Toijolan talonpoikaismuseo 2019
Pien-Toijolan talonpoikaismuseo ESKU:ssa
Pien-Toijolassa jatkettiin edellisvuonna aloitettua riihen ja sen kylkiäisen kunnostusta. Pääpaino oli kattovuodon seurauksena pahoin vaurioituneessa nurkassa. Kunnostus aloitettiin völjärien asentamisella ja rakennuksen sitomisella riimujen ja vanttien avulla, jotta nurkan pystyi purkamaan turvallisesti.
Purkamisen aikana jouduttiin tutkimaan nurkkatyyppiä ja sen veistotyyliä – eri nurkat ja salvokset oli veistetty hyvin eritasoisesti. Oliko työmaalla ollut useampi veistäjä vai yksi työjäljeltään hivenen ailahtelevaisempi, jäänee ikuiseksi arvoitukseksi. Parhaimmillaan nurkka oli päältäpäin varsin tiivis ja antoi vaikutelman kiilautuvasta salvostyypistä. Tarkemmin tutkittaessa nurkka ei toiminut kiilautuen, vaan sisäosissa kiilautumisen ajatus oli hukattu.
Riihen hirret oli varattu leveästi, jolla ilmeisemmin oli pyritty kompensoimaan tappien poisjättämistä. Työhön varatut hirret eivät riittäneetkään kuin osin läpimittansa puolesta, jotta jatkokset voitiin toteuttaa vanhojen hirsien korkuisina. Järeämpiä – ja märempiä – pelkkoja saatiin työmaalle, mutta niiden liikuttelu vaikeutti ja hidasti työtä entisestään – puhumattakaan haastavan salvostyypin veistämisestä. Työtä tehtiin kaupunginmuseon asettamassa budjettiraamissa, jolla päästiin parin varvin päähän tasakerrasta. Toisaalta työt piti keskeyttää myös sammaleen loppumisen vuoksi.
Mikkelin kaupungin työllisuuspalvelut uusivat pienemmän kylkiäisen sivua, kuorivat ja taaplasivat uudet korvaushirret sekä keräsivät uutta sammalta tulevalle vuodelle lopun hirsirungon kengitystä varten.
Hirsityöstä vastasi Hongos-hirsityöt, ja ohjauksesta sekä valvonnasta rakennusmestari Harri Kaipainen/Mikkelin kaupunki ja maakuntamuseotutkija. Kustannuksista vastasi Mikkelin kaupunki – Museovirasto tuki työtä entistämisavustuksella.
Kuvat Harri Kaipainen/Mikkelin kaupunki (kuva 1) ja Hannes Hyvönen/ Hongos-hirsityöt.
Koska edellisvuonna murtuneiden vääntimien määrä ylitti kipurajan, niin jämäkämpi väännin teetettiin SAMIedulla Savonlinnassa. Samalla teetettiin myös pidin pyörötangolle, jotta se pysyi paremmin paikoillaan viilapenkissä. Väännin kesti, mutta nyt ongelma siirtyi pakkaan. Syy saattaa olla siinä, ettei pyörötanko ole halkaisijaltaan vedetyn akselin tapaan täysin 20 mm:n ympyrä.
Lähtökohta eli nurkka oli päässyt todella huonoon kuntoon.
Tavoitteena oli porrastaa jatkoskohdat, mutta laho määritti pitkältä toteumaa. Onneksi laho ei ollut edennyt niin pitkälle, että toinen yläpohjan kannatin olisi mennyt vaihtoon. Uusittavien varvien määrä oli kuitenkin arvioitua suurempi. Kartoituksen jälkeen vaihtotarve ulottui 11 varvia tasakerrasta alaspäin.
Lahoa poistettaessa saha osui yhdessä hirressä metalliin. ”Muinaislöydön” tulkinta jäi vähän hämärän peittoon, mutta oletus oli, että rauta oli ollut puussa jo sitä kaadettaessa.
Völjärit jouduttiin tilaamaan sahatavarana, joten pinnat oli piiluttava.
Hammaslapaliitos sekä kirvespinnalle jäänyt salvos ja varaus. Pelkan sivussa jäljiteltiin riihen vanhojen hirsien vaihtelevaa hajapiilutusta.
Poistetuista hirsistä ei löytynyt tappeja, joten oletettavasti kehä oli kasattu kokonaan ilman tappeja. Myös takapäädyn pullistuma viittaa tähän. Korvaushirret tapitettiin käsinvuolluilla tapeilla.
Ylempi parsipuiden kannatinorsi nostettiin taljalla paikalleen, vaikka telineet olivat osin esteenä.
Moneen suuntaan vinon ja käsinveistetyn salvoksen sovittelu vaati aikaa. Nurkka voidaan luokitella kiilautuvaksi sulkanurkaksi ja sen paikalliseksi variaatioksi.
Terve korvaa lahon, ja nurkka alkaa kohota lakikorkeuteen. Työ jäi kesken, mutta toisaalta ”tuulettuva nurkka” edesauttoi, etteivät kasvukosteat korvaushirret sinistyneet.